Piispa Jorma Laulaja nukkui pois 85 vuoden iässä 8. syyskuuta 2026. Hän oli syntynyt Kurikassa 8. huhtikuuta 1941. Laulaja teki monipuolisen ja merkittävän elämäntyön seurakuntapappina, kirkkoherrana, puolustusvoimien kenttäpiispana, Lapuan hiippakunnan piispana ja luterilaisen etiikan tutkijana. Samalla hän oli ennen kaikkea puoliso, isä ja isoisä.
Jorma Laulaja vihittiin pappisvirkaan Helsingissä 3. kesäkuuta 1964. Hänen ensimmäisenä tehtävänään oli Helsingin tuomiorovastin apulaisen virka. Varusmiespalveluksen jälkeen hän toimi pappina Leppävaaran, Käpylän ja Turun Henrikin seurakunnassa. Ensimmäinen pidempiaikainen virkapaikka löytyi Laihialta, jossa hän hoiti kappalaisen virkaa ensin määräaikaisesti vuosina 1965–1966 ja vuoden tauon jälkeen vakinaisesti 1967–1971. Laihian vuosilta Laulaja muisteli usein hymyillen jumalanpalvelusta, jossa pitäjän maineen mukaisesti oltiin vähällä kerätä kolehti kahteen kertaan. Kappalaisen tehtävät jatkuivat Vaasassa vuosina 1971–1974.
Kymmenen vuotta eri seurakuntien tehtävissä valmensivat johtajan virkaan. Vuonna 1975 Jorma Laulaja kutsuttiin Harjavallan seurakunnan kirkkoherraksi, ja vuonna 1977 oli edessä paluu Kurikan seurakuntaan. Kirkkoherran tarmo riitti moniin kirkollisiin luottamustehtäviin. Vuonna 1978 alkanut kirkolliskokouksen jäsenyys jatkui yli neljännesvuosisadan vuoteen 2004. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina Laulaja aloitti vuonna 1984.
Jorma Laulaja oli myös tutkija. Väitöskirjassaan Kultaisen säännön etiikka (1981) hän hahmotti luterilaisen sosiaalietiikan perusstruktuurin. Tutkimustyö vei hänet myös pohtimaan sodan ja rauhan kysymyksiä. Syvällinen teologinen ja eettinen ajattelu sekä vahva johtajuus kiinnittivät huomion, kun vuonna 1986 oli aika valita uusi kenttäpiispa.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto nimitti Jorma Laulajan johtamaan puolustusvoimien kirkollista työtä 21. helmikuuta 1986. Laulajan kenttäpiispuusvuosina 1986–1995 Suomen kansainvälinen asema muuttui nopeasti ja kirkollinen työ puolustusvoimissa vaati uudistamista. Perustellessaan sotilaspapiston olemassaoloa ja tehtävää Laulaja lähti liikkeelle teologisista seikoista ja Raamatusta. Hän onnistuikin vahvistamaan sotilaspapiston asemaa. Kirkon tuli olla puolustusvoimissa erityisesti varusmiesten tukena. Niinpä Laulaja käynnisti sotilaspapiston oppaan laatimisen.
Piispainkokouksessa Laulaja johti työryhmiä, joissa linjattiin jumalanpalveluksen ja seurakuntaelämän uudistamista. Kun piispojen yhteinen hanke etiikan käsikirjan laatimiseksi ei johtanut tulokseen, Laulajan tehtäväksi tuli kirjoittaa teos Elämän oikea ja väärä (1994). Siinä hän tiivisti ihmisläheisesti eettiset löytönsä ja pohdintansa. Laulaja oli ensimmäinen kenttäpiispa, joka valittiin kesken virkakauden piispan virkaan.
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari nimitti Jorma Laulajan Lapuan hiippakunnan piispaksi 1.9.1995 lukien. Laulajan johdolla hiippakunta muun muassa kiinnitti huomiota maataloustuottajien ja muiden rakennemuutoksesta kärsineiden tukemiseen, vahvisti läsnäoloaan Keski-Suomessa ja laajensi kansainvälistä kumppanuustoimintaansa. Laulaja kehitti piispantarkastusten käytäntöjä ja tuki kirkkoherroja johtamistehtävässä.
Laulaja johti 1990-luvun lopulla kahta etiikkaa koskevaa valmistelutyötä. Ensimmäinen oli piispojen puheenvuoro Kohti yhteistä hyvää, toinen kirkon sijoitustoiminnan eettisten periaatteiden määrittely. Piispojen ajatukset hyvinvointiyhteiskunnan puolesta herättivät laajan keskustelun. Muutenkin Laulaja arvosteli kuuluvasti aineellisen hyödyn yksipuolista korostamista ja puolusti heikoimmassa asemassa olevia. Puheenvuorojen taustalla vaikutti Martti Lutherin opetus kohtuullisuudesta.
Laulajan huomio kohdistui myös perheisiin ja lapsiin, jotka kantoivat laman suurimman taakan. Hän korosti lasten turvallista kasvuympäristöä ja tuki eri tavoin kotien, koulujen ja kirkon yhteistyötä. Näihin kysymyksiin hän paneutui myös toimiessaan Seurakuntien Lapsityön Keskuksen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1996–2002.
Jumalanpalvelus oli Laulajalle seurakunnan elämän ydin. Hän oli sydämeltään seurakuntapappi. Seurakunta oli hänelle yhteisö, jonka tuli olla lähellä ihmisen arkea. Näin jokapäiväinen luottamus Jumalaan voisi kasvaa. Jäädessään eläkkeelle elokuun lopussa 2004 työteliäs ja jämerä piispa muistutti Paavalin sanoista roomalaisille: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16.)
Jorma Laulaja solmi avioliiton Marjatta Koiviston kanssa vuonna 1962. Marjatta kulki puolisonsa rinnalla tämän työuran eri vaiheissa ja sopeutui muutoksiin. Hän oli Jorman tärkein tuki. Viimeisinä vuosina Jorma toimi puolisonsa omaishoitajana, sittemmin hän oli Marjatan hoitokodin päivittäinen kävijä. Kurikan Panttilaan perhe kokoontui erityisesti lomien aikana, neljän sukupolven voimin. Jorma seurasi edelleen ilolla perheensä jäsenten elämää. Hän saatteli puolisonsa haudan lepoon vain kolme kuukautta ennen omaa lähtöään. Matka, joka oli yhteinen lähes loppuun saakka, on nyt päättynyt. Ratkaisevaa on, että Jumala armahtaa.
Simo Peura ja Jaakko Antila
Kirjoittajat ovat Lapuan hiippakunnan emerituspiispa ja tuomiokapitulin hiippakuntapastori.