Kapitulin kahvipöydässä: Rakenneuudistukset (26.10.2023)
Seurakuntien määrä on vähentynyt radikaalisti viime vuosikymmeninä. Miksi näin on käynyt ja mitä se merkitsee? Muutoksissa tunteet nousevat usein vahvasti pintaan. Miten tämä otetaan huomioon – vai otetaanko? Kahvikupin ääressä ovat lääninrovasti Heikki Sariola Kurikasta sekä lakimiesasessori Tuomas Hemminki ja hiippakuntadekaani Terhi Kaira kapitulista.
Tekstivastine:
Taltioinnin kesto: 00:21:37
Terhi Kaira [00:00:02]:
Kahvia, teetä vai mustikkamehua? Tervetuloa Kapitulin kahvipöytään. Kuuntelet siis Kapitulin kahvipöydässä podcastia, jossa keskustelemme aiheista, jotka juuri nyt ovat ajankohtaisia kirkossa, Lapuan hiippakunnassa ja sen seurakunnassa. Tänään kahvikupin äärellä ovat kirkkoherra lääninrovasti Heikki Sariola, ja Tuomiokapitulin lakimiesasessori Tuomas Hemminki. Minä olen Terhi Kaira hiippakuntadekaani.
Keskustelumme aiheena on rakennemuutokset. Seurakuntien määrä on vähentynyt radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tällä hetkellä maassamme on 354 seurakuntaa, kun vastaava luku vuonna 2000 oli 587. Seurakunnan lakkauttaminen, uuden perustaminen tai seurakuntien yhdistäminen ei ole pelkkää tekniikkaa, ei pelkkää hallintoa ja taloutta. Seurakunta-ajan muutos nostaa usein tunteet pintaan. Tutkimusten mukaan seurakuntaliitoksissa korostuu erityisellä tavalla identiteettiin, turvallisuuteen ja totuttuihin arvostuksiin liittyvä muutos. Ihmisten kokemukset ja tunteet näyttävät usein kulkevan vähän eri tahtiin kuin hallinnon päätökset. Tässä podcastissa lähdemme Heikin ja Tuomaksen kanssa purkamaan rakennemuutoksiin liittyviä kimurantteja kysymyksiä. Mutta kertokaahan ensin, millaisia liittymäkohtia teillä on seurakuntien rakennemuutoksiin. Heikki?
Heikki Sariola [00:01:37]:
Minulle tuli sellainen tilanne vastaan, että kun olin Kurikan kirkkoherra, niin siellä alueella tuli kuntapuolelta muutoksia ja sen seurauksena olen ollut vetämässä kaksi seurakuntaliitosta niin, että vuonna 2009 Jurvan seurakunta liitettiin Kurikan seurakuntaan, ja sitten joitakin vuosia myöhemmin tuli vastaava toinen kierros taas kuntapuolen takia niin, että vuonna 2016 Jalasjärven seurakunta liitettiin siihen Kurikkaan, jossa jo Jurva oli mukana.
Tuomas Hemminki [00:02:08]:
No, jos miettii, että mikä ensimmäinen liittymäkohta minulla on ollut rakennemuutoksiin, niin mennään itse asiassa siihen, kun Peräseinäjoen ja Seinäjoen kuntaliitoksen myötä Peräseinäjoen seurakunnasta tuli Seinäjoen kappeliseurakunta. Muistan minun isoisäni, edesmennyt, joka oli ollut aktiivinen kuntapolitiikassa, niin suurin ongelma kuntaliitokseen liittyen oli se, että kun kirkkoherrakin vietiin. Mutta muuten, niin tässä Heikin puheenvuoron aikana laskeskelin, että olen ollut esittelijänä kahdeksan seurakunnan liitoksessa. Siis niin, että kahdeksan seurakuntaa on vähentynyt meidän hiippakunnastamme tänä aikana. Sitä myöten aika kattava näkemys on nyt siitä, mitkä tilanteet johtavat siihen, että tämä prosessi käynnistyy.
Terhi Kaira [00:02:56]:
Olen itse ollut kirkkohallituksen työryhmissä, jotka ovat pohtineet tätä kokonaiskirkollista mahdollista rakennemuutosta. Ne ovat toinen toisensa jälkeen kaatuneet, ja paikallistasolla joudutaan pohtimaan näitä asioita hyvin siitä oman seurakunnan näkökulmasta. Hiippakuntadekaanina minulla vastaan tulee usein kysymys, että mistä tietää, että on aika ryhtyä pohtimaan rakennemuutoksen tarvetta? Miten te vastaisitte tähän kysymykseen?
Tuomas Hemminki [00:03:30]:
Jos lähtee asiaa valmistelevan ja esittelevän viranhaltijan näkökulmasta, niin kyllähän seuraan aika paljon talouslukuja. Seuraan seurakunnan jäsenmäärän kehitystä, jäsenmäärän rakennetta, ikäjakaumaa, ja myös sitä kunnan asukasluvun kehitystä. Ja oikeastaan siinä vaiheessa, kun näissä mittareissa tapahtuu merkittävää muutosta alaspäin tai heikompaan suuntaan, niin minun mielestäni pitää lähteä pohtimaan, että onko aika vai onko vielä tarkoituksenmukaista pysyä tässä nykyisessä rakenteessa.
Heikki Sariola [00:04:05]:
Seurakuntanäkökulmasta, kun olen kirkkoherra, niin olen todennut, että todella tärkeää on kuunnella kuntapuolen tilannetta ja lähiympäristöä; mitä on tapahtumassa ja mitkä voimavarat paikkakunnalla on. Jos ajatellaan seurakuntaa sisältäpäin, niin se on ihan sama, mitä Tuomas sanoi, että rahat eivät riitä. Toinen asia, jota välillä katselen, kun olen lääninrovasti, että jos voimavarat ovat niin vähät, että toiminta rupeaa näivettymään, ettei oikein jakseta ja työtehtävät ovat niin, että yhdellä työntekijällä on kaikki mahdolliset työtehtävät, jotka on koottu 10-20 prosentin työsuhteeseen, niin silloin olen myös huolestunut, että silloin olisi hyvä ajatella, että isomman kyljessä olisi parempi.
Tuomas Hemminki [00:04:48]:
Mietin sillä lailla, että on näitä tilanteita, missä yhdelle työntekijälle kootaan näistä 20-10 prosentista kokonaista työaikaa, mutta sitten myös se, että jos joudutaan paljon osa-aikaistamaan seurakunnan työntekijöitä, että ei edes välttämättä taloudellisista syistä, mutta vaan kun ei ole enää mielekkäästi tekemistä tai tehtävää. Ja toisaalta myös se, että siinä vaiheessa, kun tulee ajankohtaiseksi sopuvaaleja, ei löydetä vapaaehtoisia seurakuntalaisia erilaisiin tehtäviin, niin minun mielestäni niissä vaiheissa tulee myös ajankohtaiseksi kysyä, että onko tällä seurakunnalla enää toimintaedellytyksiä toimia itsenäisesti.
Heikki Sariola [00:05:30]:
Tuli mieleen myös se, että kun rahat eivät riitä, niin seurakunnassa saattaa myös käydä niin, että seurakunnan rakennuksia ei jakseta ylläpitää. Kyse ei ole pelkästään, että rahat sinänsä loppuvat, vaan niiden huoltaminen ja ylläpitäminen jää hoitamatta, ja sitten tulee sellainen hoitamattomuuden kierre, jota ei pystytä enää omin voimin korjaamaan.
Tuomas Hemminki [00:05:49]:
Kyllä. Se on käytännössä seurakunnan hiljaista näivettymistä.
Terhi Karia [00:05:54]:
Minun mielestäni tuo on tärkeä pointti, että kyse ei ole ainoastaan taloudesta eikä ainoastaan hallinnosta, vaan myös toiminnalliset seikat ikään kuin voivat johtaa siihen, että täytyy ruveta pohtimaan näitä kysymyksiä. Jos ajatellaan sitten, että seurakunta on tullut siihen tulokseen, että rakennemuutos on välttämätön tai sitten on tapahtunut se kuntaliitos, joka pakottaa seurakuntaliitokseen, niin mikä näkemyksenne mukaan on seurakuntaliitosprosessin haastavin vaihe?
Heikki Sariola [00:06:25]:
Kun kaksi kertaa olen kiertänyt tämmöisen rakenteellisen liitoksen läpi, niin tähän on helppo vastata: se on luottamuksen rakentaminen. Se on se kaikista tärkein ja kaikista vaativin. Kun osapuoli, kaksi osapuolta tai joissakin tilanteissa useampi osapuoli, aloittaa liitosneuvottelut, niin sen prosessin mittaan lähtökohta on se, että luottamusta ei välttämättä ole erityisen paljon. On omia poteroita, omia odotuksia, epävarmuutta ja kaikkea muuta. Tämä luottamusvaje saattaa olla ihan ratkaiseva kysymys siinä, miten asiat etenevät. Tätä luottamusta rakennetaan siinä prosessin aikana ja se voi pompahtaa pintaan missä vaiheessa tahansa. Itse ainakin olen todennut, että luottamus ansaitaan. Se ansaitaan siinä prosessissa, se ansaitaan teoilla, yhteisellä kuuntelemisella ja yhteisellä olemisella. Mutta sitä luottamuspääomaa, mitä liitosseurakuntien kesken siellä sisällä on, se ei siirry suoraan näiden seurakuntien välillä. Tämän olen kokenut kaikista haastavimmaksi.
Tuomas Hemminki [00:07:34]:
Itse nyt, kun suurin osa näistä prosesseista, missä olen ollut mukana, eivät ole olleet kuntaliitoksesta lähtöisiä, vaan ne ovat olleet seurakuntien vapaaehtoisesti päättämiä rakenneuudistuksia, niin oikeastaan sitten se luottamus on siinä vaiheessa, kun se päätös on tehty.
Heikki Sariola [00:07:52]:
Sanoisin, että silloin se on erittäin hyvä, koska se lähtökohta on ollut jo myönteinen.
Tuomas Hemminki [00:07:56]:
Kyllä.
Heikki Sariola [00:07:56]:
Itse olen ollut kahdessa mukana, jossa ulkopuolinen taho on vaikuttanut, ja siinä on ollut pakon makua mukana.
Tuomas Hemminki [00:08:02]:
On, ja silloin se on varmasti erilainen. Minun näkökulmastani ehkä se haastavin vaihe on nimenomaan se päätöksen tekeminen, ottaa se askel siihen, että okei, nyt me hyväksytään tämä, että me lähdemme liitosprosessiin. Sitten yleensä, kun se prosessi lähtee käyntiin näissä vapaaehtoisissa malleissa, niin silloin kun se luottamus jo on, niin sitten lähdetään aika hyvin menemään eteenpäin. Sitten se on ehkä enemmän sellaisia käytännön ongelmien ratkaisuja, mihinkä kyllä yleensä on hyvät työkalut meidän seurakuntien johdossa ja luottamushenkilöissä. Mutta se ensimmäinen askel on aika vaikea.
Terhi Kaira [00:08:37]:
Mutta sitten varmaan on kuitenkin niin, että nämä kaikki etenevät vähän saman kaavan mukaan? Eli tietyt päätökset pitää tehdä tietyssä aikataulussa ja mennä eteenpäin. Sitten tulee se päivä, kun seurakunnat liittyvät yhteen. Silloin varmaan nousee keskeiseksi tämmöiset identiteettiin liittyvät kysymykset. Mitä on olla uusi, yhteinen, laajentunut seurakunta? Mitä ajattelette, millä keinoin tämmöistä seurakunnan uutta yhteistä identiteettiä voisi rakentaa?
Heikki Sariola [00:09:09]:
Itse ajattelisin, että siinä rajakohdassa on jotakin ensin, mitä pitäisi purkaa pois. Eli siinä vaiheessa, ennen kuin liitos konkreettisesti, ajallisesti tulee voimaan, niin sitä ennen niissä seurakunnassa pitäisi olla jotakin semmoista surutyön tilannetta eli purkamista, että nyt tämä osio elämästä päättyy ja kohta jatketaan yhdessä. Ja sitten kun sen rajan yli on menty, niin sitten tarvitaan yhteisiä juhlia, yhteisiä tapahtumia, tämmöisiä seminaaritilanteita, monenlaisia erilaista, joissa ollaan yhdessä ja tullaan tutuksi vähän syvemmälläkin tasolla. Ja toinen puoli on sitten se, että seurakunnan viestinnässä pitää tehdä kunnolla töitä, että tulee sille uudelle seurakunnalle ilmettä. Tarvitaan logoa, tarvitaan monenlaista mainontaa, mutta samaan aikaan sen sisälle rakennetaan myös ne alueelliset osiot. Ja tämä viestintä on erittäin keskeinen osa sitä yhteisen hyvän rakentamista.
Tuomas Hemminki [00:10:07]:
Tuohon oikeastaan voisi jatkaa, että näen sillä lailla, että on tärkeää, että johtavat viranhaltijat, henkilökunta kokonaisuutena, luottamushenkilöt, niin kun tulee asioita, jotka tämän liitoksen myötä ovat onnistumisia tai hyviä asioita, niin nostetaan niitä rohkeasti esiin, kehutaan siitä, nostetaan omaa häntää näissä asioissa. Tässä me on onnistuttu hyvin, tämä on hieno asia, tämä on jopa parempaa kuin mitä meillä oli aikaisemmin. Koitetaan hakea se sen positiivisen kautta. Silloin minun mielestäni siitä lähtee se lumipalloilmiö liikenteeseen, että ruvetaan näkemään enemmänkin hyviä asioita.
Terhi Kaira [00:10:42]:
Nämä ovat tosi tärkeitä nämä hyvät asiat. Teillä on monenlaisista seurakuntaliitoksista kokemuksia, niin millaista hyötyä näistä rakennemuutoksista on sitten ollut ihan konkreettisesti seurakunnille?
Tuomas Hemminki [00:10:55]:
No, minä olen yleensä sanonut sitä, että kun näistä liitosasioista, rakenneasioista on puhuttu, että olisi hyvä olla niin kuin ajoissa liikenteessä. Sitten kun on kysytty, että miksi ajoissa, että miten määritellään se ajoissa, niin minä olen ajatellut sillä lailla, että ennen kuin se toiminta seurakunnassa näivettyy, ennen kuin se tavallaan alasajo on käytännössä alkanut, niin jos tehdään tällainen liitos tai rakenneuudistus, niin saadaan uutta virtaa, saadaan uutta resursseja, saadaan ylläpidettyä niitä toimivia toimintoja, kokonaisuuksia, mutta toisaalta voidaan saada myös paljon uutta virtaa, että esimerkiksi nuorisotyöhön voi löytyä ihan uudella tavalla nuoria houkuttelevia kokonaisuuksia, lapsiperheet voidaan sitouttaa ehkä paremmin isommissa kokonaisuuksissa, että tavallaan Hyvien toimintojen ylläpitäminen ja uusien aktivoivien toimintojen rakentuminen näihin liitosseurakuntiin ovat ehkä ne suurimmat plussat, mitä olen nähnyt, että tässä on tullut.
Heikki Sariola [00:11:56]:
Minä voisin olla hyvin samaa mieltä. Minulle oli yllätys oikeastaan, miten vahvasti liitos nostaa toiminnan laatua. Ja ensimmäisenä tiesin sen, että kaikki sijaistukset saadaan paljon laadukkaammin ja paremmin hoidettua, mutta että sitten laajemmassakin mielessä tämä toiminnan vahvistuminen, erilaiset synergiat, niin ne tuottavat yhteistä hyvää ja tämä on sellaista, joka nimenomaan näkyy seurakuntalaisiin päin. Rakenteellisessa kysymyksessä olen todennut myös sen, että siinä muutosvaiheessa voidaan saada aikaan muutoksia, jotka muuten vapaaehtoisesti kestäisivät hyvin pitkään. Joissakin asioissa voidaan samalla kertaa saada monta asiaa hoidettua, kun liitos tehdään, ja kuitenkin oltaisiin arkoja tekemään, jos ei olisi ihan välttämätöntä pakkoa. Tässä suhteessa olen nähnyt myös tällaista rakenteellista, että saadaan tehtäväkuvia työntekijöille ehjemmiksi, laaja-alaisemmiksi, ja saadaan keskitettyä voimavaroja niin, että ammattitaito nousee.
Terhi Kaira [00:12:57]:
Varmaan tähän henkilöstöön liittyen yksi, mitä minä kuulen monesti, on se, että on saatu lisää kollegoja. Kun aiemmin on tehty ja puurrettu yksin, niin yhtäkkiä sinulla onkin tiimi siinä yhdessä suunnittelemassa ja tekemässä keskenään yhdessä ja yhdessä seurakuntalaisten kanssa, niin se on minun mielestäni yksi suurimpia hyötyjä, mikä tänne dekaanin korviin on kantautunut.
Tuomas Hemminki [00:13:22]:
Ja samalla lailla myös seurakuntalaiset oman toiminnan keskuudessa löytävät uusia kontakteja, uusia verkostoja sieltä ihan eri lailla.
Heikki Sariola [00:13:30]:
Jotkut tällaiset erikoistoiminnot ovat mahdollisia isommassa seurakunnassa. Meidän seurakunnassamme tämmöinen retkitoiminta, joka on ihan spesiaalihommaa tai retriitit tai muuta, niin kun voimavarat ovat isommat, niin se kohdentuu seurakuntalaisiin paremmin.
Terhi Kaira [00:13:49]:
Monet kirkkoherrat ovat kokeneet vähän raskaana siinä valmisteluvaiheessa sen, kun kuulevat usein sellaista puhetta, että jos liitytään tai jos tulee seurakuntaliitos, niin minä ainakin eroan kirkosta. Ja se varmaan paljon pohjautuu mielikuviin ja väärään tietoon ja vähän pelkoonkin. Tutkimusten mukaan nämä seurakuntaliitokset eivät todellisuudessa ole aiheuttaneet missään laajamittaista kirkosta eroamista. Mitä ajattelette, onko rakennemuutoksen myötä menetetty jotain olennaista? Tiedättekö tällaisia tapauksia?
Tuomas Hemminki [00:14:33]:
Sanotaan, että rakennemuutosten myötä on varmasti menetetty jotain. Minä jotenkin ajattelen, että se ei ole ollut kauhean olennaista, jos se on rakennemuutoksen takia menetetty. Toki, kun käydään muutosvaihetta läpi, niin esimerkiksi välttämättä jokaisella kylällä, jokaisessa kirkossa, ei esimerkiksi ole enää jumalanpalvelusta joka viikko. Mutta toisaalta sitten kun ne jumalanpalveluskerrat ovat harventuneet, niin osallistujamäärät ovat ehkä sitten näihin jäljellä oleviin kasvaneet sillä lailla, että se jumalanpalvelusyhteisö on sinne kuitenkin jäänyt aktiivisemmaksi kuin mitä sitten on ehkä aikaisemmin ollut. Ja toisaalta minä ajattelen sillä lailla, että jos ei näitä rakenneuudistuksia olisi tehty, niin niitä asioita olisi menetetty joka tapauksessa, että sitten tällä näivettymisen tiellä ei kaikkea olisi voitu kuitenkaan ylläpitää.
Heikki Sariola [00:15:25]:
Minä lähtisin siitä, mitä Tuomas sanoit siinä ihan alussa, että Peräseinäjoella menetettiin kirkkoherra. Tämä on varmaan semmoinen mielikuvatasolla oleva, että siellä omalla alueella ei olekaan pappia, jonka tittelinä on kirkkoherra. Eli tähän on vähän laajemmin liitettynä se semmoinen paikallinen itsenäisyys, niin kuin viimeisen saakka oikeus päättää omista asioista. Tämä on se, mikä menetetään, mutta tämän kanssa on pakko toimia ja kohdata tämä kysymys. Kun itse olin Kurikan kirkkoherra ja sitten jurvalaiset tulivat mukaan, niin siinä vaiheessa, kun aiempi kirkkoherra lähti pois, niin sitten tulikin tilaa, että minä olin heidän kirkkoherransa. Jalasjärven seurakunnassa ei ollut vakinaista kirkkoherraa, kun oli liitos, niin paljon nopeammin siellä tuli tilanne, että minä olen myös jalasjärveläisten kirkkoherra. Ja tässä pitää kirkkoherran virassa olevan olla toisaalta nöyrä, mutta toisaalta myös aktiivinen.
Tuomas Hemminki [00:16:17]:
Joo. Toisaalta minä ehkä uskallan tehdä tällaisen väitteen, että valtaosalle seurakuntalaisista se, että sillä omalla paikkakunnalla on kirkkoherra, niin se ei ole se olennainen seikka. Olennaisempaa on, että siellä on tutut kasvot pappina, siellä on tuttuja kasvoja diakoniatyöntekijöinä, kasvatuksen puolella, kanttorina. Ei niinkään se, että millä tittelillä hän siellä on.
Heikki Sariola [00:16:43]:
Tuossa voisin olla hyvin samaa mieltä. Se läheisyys tulee siitä, että olisi pysyvyyttä niin, että olisi tuttuja työntekijöitä, kun seurakuntalaiset pääosin ovat paikallisia, ja niiden työntekijöiden vaihtuvuus ei olisi liian nopeata. Kyllä se tuttuus on, itse olen todennut, on juuri näin, se on se tärkeä asia.
Terhi Kaira [00:17:00]:
On ja tärkeää on tietysti, että se kirkko säilyy siinä keskellä kirkonkylää ja samoin hautuumaa usein siinä ympärillä ja muuta, että eiväthän ne katoa liitoksen myötä mihinkään. Voi olla, että niitä hoidetaan vähän eri tavalla, mutta jatkossa ja tulevaisuuden kannalta tulevat varmasti hoidetuksi isommassa yksikössä paremmin. Onko jotain sellaisia yllätyksiä, mitä olette kokeneet seurakuntarakenteen muutosten myötä?
Heikki Sariola [00:17:31]:
Pari asiaa on mielessä. Ensimmäinen on se, että se on työläs homma. Eli niiden, jotka ovat vastuussa, pitää suostua runsaaseen työntekoon. Ja toinen, mikä siinä on mukana, on että on pitkiä aikoja, jolloin on epävarmuutta, että mihinkä lopputulokseen päädytään. Tällainen epävarmuuden sietokyky kaikilla, jotka ovat päättävissä tehtävissä, jotka ovat johtavia työntekijöitä tai johtavia luottamushenkilöitä, heidän pitää olla kärsivällisiä, että prosessi etenee, että saadaan maalin saakka niitä ratkaisuja. Mutta se välikausi, kun ollaan epävarmoja eikä oikein tiedetä ja yksi toinen seurakuntalainen tai työtoveri kysyy, että miten tämä ratkaistaan ja he ovat kärsimättömiä, niin tämä on semmoinen kohta, mikä on varsin vaativa, mutta äärettömän tärkeä, että siedetään sitä epävarmuutta.
Tuomas Hemminki [00:18:18]:
En tiedä, ovatko ne yllättävämpiä asioita, mutta sellaisia ikäviä yllätyksiä on tullut vastaan, mitkä ehkä sitten ovat kumminkin hyvin ymmärrettäviä. Se, mitä Heikki sanoi aikaisemmin tästä, että ei välttämättä enää jakseta huolehtia kiinteistöistä, tai ylipäätänsä ei jakseta enää ehkä huolehtia kaikista asioista sillä lailla, eli nämä pienemmät seurakunnat, jotka ovat olleet jo tällä niin sanotulla näivettymisen tai supistuvan toiminnan tiellä, niin sieltä on sitten liitosten jälkeen tullut monesti ilmi, että on laiminlyöty jotain hallinnollisia seikkoja, on laiminlyöty kiinteistöjen ylläpitoa, saneerauksia on tehty ehkä vähän puoli huolimattomasti, pyritty kustannuksia leikkaamaan turhan paljon. Sieltä tulee esiin niitä seikkoja, jotka olisivat tulleet hetken päästä joka tapauksessa, mutta nyt tämän liitoksen myötä tulevat ehkä aavistuksen nopeammin nähtäville. Toisaalta siinä vaiheessa on yleensä leveämmät harteet, joilla niitä korjaavia toimenpiteitäkin voidaan tehdä.
Tuomas Hemminki [00:19:17]:
Voisin täydentää vielä sellaisen ajatuksen, että ensimmäisellä kierroksella en ollut osannut varautua, mutta toisella osasin jo hyvin varautua, että kun tulee rakennemuutos seurakunnassa, se koskee kaikkia. Sitä ei voi kukaan ohittaa tai jättää, että muut hoitavat homman ja muiden elämä muuttuu, mutta oma elämä jatkuu sellaisenaan. Sillä on heijastusta seurakuntalaisiin. Luottamushenkilöiden osalta se välittömästi tuntuu, mutta kaikki seurakunnan työntekijät ovat myös sillä alueella, että jotakin muuttuu. Sen ajattelun tulisi olla koko ajan mukana, että nyt on muutos, minäkin kuulun siihen muutokseen, voin myös itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan mennään. Tämä oli sellainen asia, mihin ensimmäisessä seurakuntaliitoksessa en osannut varautua, mutta kantapään kautta opin, että mitä se tarkoittaa. Toisella kierroksella koko ajan puhuin siitä, että muutos on meidän yhteinen muutoksemme.
Tuomas Hemminki [00:20:06]:
Tämä on itse asiassa ehkä yksi sellainen asia, minkä huomasin yllätyksekseni, mitä Heikki sanoit, että minun mielestäni me on kirkossa myös opittu paremmaksi näissä prosesseissa ja prosessien läpiviemisessä. Silloin, kun olen aloittanut noin kymmenen vuotta sitten ja piispantarkastuksissa kiersin seurakuntia, joissa oli ollut näitä seurakuntaliitoksia, niin silloin ne kokemukset olivat paljon negatiivissävytteisempiä. Sitten, jos vertaa näihin, mitä on nyt meillä viime vuosina tehty, niin luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten palaute on huomattavan paljon positiivisempi liitoksen jälkeisestä tilanteesta. Minä ajattelen, että tässä on ilahduttavaa huomata, että me on myös opittu paljon paremmaksi viemään näitä prosesseja läpi.
Heikki Sariola [00:20:48]:
Lääninrovastina olen tätä seurannut ja todennut, että tässä varmasti on yhteinen oppiminen tuottanut voimavaroja ja taitoja, ja se on sitten seurakuntien yhteinen etu, että prosessit sujuvat paremmin.
Tuomas Hemminki [00:21:01]:
Kyllä.
Terhi Kaira [00:21:00]:
Oppimisen näkökulmaan on hyvä ruveta päättelemään tätä meidän yhteistä keskusteluamme. Varmasti monta teemaa ja kysymystä jäi vielä käsittelemättä, mutta rakennemuutoksista tänään olivat keskustelemassa kirkkoherra lääninrovasti Heikki Sariala ja lakimiesasessori Tuomas Hemminki. Minä olen Terhi Kaira, hiippakuntadekaani. Tervetuloa Kapitulin kahvipöytään myös jatkossa. Ensi kerralla uudet aiheet ja uudet vieraat. Kiitos, kun pysyt kuulolla.