Kapitulin kahvipöydässä: Kirkollinen demokratia (2.2.2024)
Toteutuuko demokratia kirkossa oikeasti? Millaisia ovat kirkollisen demokratian haasteet, miten edustuksellisuus toteutuu? Kuinka erkaantunut kirkollinen eliitti on arjesta? Keskustelemassa tutkija Veli-Matti Salminen (Kirkon tutkimus ja koulutus), vaikuttamisen moniosaaja Maria Kaisa Aula ja asiantuntija Mirca Mäensivu-Puukko kapitulista.
Tekstivastine:
Taltioinnin kesto: 00:26:52
Mirca Mäensivu-Puukko [00:00:01]:
Kahvia, teetä vai mustikkamehua? Tervetuloa Kapitulin kahvipöytään. Kuuntelet siis Kapitulin kahvipöydässä -podcastia, jossa keskustelemme aiheista, jotka juuri nyt ovat ajankohtaisia kirkossa, Lapin hiippakunnissa ja sen seurakunnissa. Tänään kahvikupin äärellä ovat Veli-Matti Salminen kirkon tutkimus- ja koulutuskeskuksesta sekä vaikuttamistyön superammattilainen Maria Kaisa Aula. Ja minä olen Mirca Mäensivu-Puukko täältä Kapitulista. Tervetuloa teille.
Veli-Matti Salminen [00:00:38]:
Kiitos.
Maria Kaisa Aula [00:00:40]: Kiitos, kiitos.
Mirca Mäensivu-Puukko:
Demokratia juontaa juurensa kreikan sanoista demos, joka tarkoittaa tavallista kansaa, ja kratos puolestaan valtaa, eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys. Demokratian keskeisenä perusajatuksena voidaankin pitää sitä, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Tämänkertainen jaksomme siis käsitteleekin kirkollista demokratiaa ja sen toteutumista. Nyt heti haluan kysyä teiltä, teiltä molemmilta, että mitä te ajattelette, että toteutuuko demokratia kirkossa oikeasti? Kumpi vain voi sanoa tästä heti.
Veli-Matti Salminen [00:01:22]:
Minä voisin varmaan varata tutkijan kriittisen kommentin tähän alkuun, että… ehkä ei minun itse asiassa pidä niin sanoa, vaan ajattelen myös niin, että kirkollisessa demokratiassa on selkeitä ongelmia tai haasteita. Yksi on tietysti se, mitä me havaitsemme vaikkapa ihmisten osallistumisinnossa siihen, kun kirkossa järjestetään vaaleja. Se on tietysti yksi kysymys, mutta sitten tietysti myöskin se edustuksellisuus, miten se toteutuu, kenen asioita ajetaan. Ajattelen, että tahto on varmasti kaikilla hyvä, mutta sitten ne toteutumistavat vähän vaihtelevat, ja tämä on ehkä semmoinen, minkä kanssa aika paljon myös painitaan tällä hetkellä.
Maria Kaisa Aula [00:02:12]:
Itse ajattelen näin, että on loppujen lopuksi aika vaikea sanoa kirkossa, että mitä se tarkoittaa, koska kirkkoa on niin monenlaista. Toteutuuko se seurakunnissa, toteutuuko se hiippakunnissa, toteutuuko se kokonaiskirkon tasolla, niin näihin voi olla vähän eri vastaukset. Meillä voi olla seurakuntia, joissa se toteutuu ihan kohtuullisesti, ja se voi olla hyvin paljon esimerkiksi kirkkoherran asenteesta kiinni. Viitasaaren aikaisempi kirkkoherra Antti Hiltunen sanoi tässä taannoin hyvin, että kirkkoherra on sellaisessa asemassa, että hän voi todella tehokkaasti estää asioita, jos haluaa, mutta voi myös todella tehokkaasti edistää, jos haluaa. Siinä on paljon näistä kiinni, mutta jos kokonaiskirkon tasolla ajatellaan, niin toteutuuko demokratia…
Aloin miettiä tätä siltä kannalta, että olen ollut mukana politiikassa, siis puolueessa. Sitten olen ollut hiukkasen mukana ammattiliittotoiminnassakin, ja sitten olen ollut kirkossa. Nämä ovat kaikki instituutioita, joissa tavallaan helposti muodostuu semmoinen eliitti, joka tietää, mitä täällä on tarkoitus tehdä ja mitä tässä hoidetaan. Jos mietin, poliittinen eliitti, ammattiyhdistyseliitti, kirkon eliitti, jos ajatellaan kirkolliskokousta, niin näistä kolmesta sanoisin, että kirkon eliitti on ehkä eniten irrallaan kansasta verrattuna näihin kahteen muuhun ja vähitellen joutuu tasapainottelemaan niiden kansan vaatimusten kanssa. Se kirkolliskokous on kuitenkin aika, miten sanoisin, ehkä vähän arjesta erkaantunut.
Veli-Matti Salminen [00:04:06]:
Haluaisin tarttua tuohon. Erinomaista, mitä Maria Kaisa sanoit juuri, että seurakunnassa voi olla hyvinkin matala kynnys, jotta demokratia oikeasti toteutuu. Se riippuu paljon toimintakulttuurista sekä varmaan työntekijöiden johtamisesta että toisaalta myös miten luottamushenkilöllä se homma toimii. Mutta sitten ehkä kirkkoon, kokonaiskirkkoon, liittyy semmoinen käytös, että moni ei välttämättä toivo mitään, jos ajattelee kansalaisen tasolta, sellaista demokratiaa, missä kaikki osallistuvat, vaan ehkä ennemmin juuri sitä, että joku kirkosta toimii tai sanoo painavasti jotakin. Eli vähän ehkä semmoinen, miten me ajattelemme vaikkapa presidentti-instituutioissa ajoittain. Juuri kysymys on vähän siitä, minkälaista demokratiaa toivotaan. Sitten tietysti taas tämmöinen kansalaisten mahdollisuus kuitenkin sanoa mielipiteensä, niin sitä varmasti toivotaan. Kirkolliskokous on taas sitten omanlaisessa kuvio tietysti.
Maria Kaisa Aula [00:04:55]:
Niin, ja kirkolliskokouksessa tietysti vaikuttaa, sillä on niin valtavan vahvat ne vähemmistörajoitukset tai enemmistörajoitukset. Se päätöksenteko on siinä mielessä hyvin hidasta ja raskassoutuista. Itsehän olinkin sillä kirkolliskokouksessa kaksi vaalikautta. Minulla jäi semmoinen mieleen, että aika helposti semmoisia aika tavallisia hallinnollisia asioita lähdetään teologisoimaan, että niillä onkin kaikilla yhtäkkiä joku opillinen ulottuvuus. Silloin helposti maallikkojen… He alkavat ajatella, että apua, ajattelenkohan minä väärin, uskallankohan minä sanon tästä mitään. Se muuttaa sen, jos ajatellaan sitä kansanvaltaa, niin ne, jotka ajattelevat, että meillä on se opillinen oikeus, niin heidän äänivaltansa onkin sitten faktisesti paljon isompi. Kirkossa on myös tämmöisiä erilaisia ulottuvuuksia, että normipolitiikassa niin ei sinulla ole sen kummempaa kuin että sinun täytyy se argumentti saada painamaan, mutta kirkossa on myös se opillinen auktoriteetti, joka helposti tulee sieltä läpi, vaikka olisi kyse ihan maallisista asioista.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:06:13]:
Tosi tärkeitä ulottuvuuksia. Ennen kaikkea jotenkin tekee mieli kysyä sitä, että onko demokratia oikeasti sitten se, että vain pieni osa äänestää ja saa siten oman kantansa kuuluviin, tai kuka sitten ajaa sen suuren enemmistön ääntä, joka ei ylipäätään äänestä?
Veli-Matti Salminen [00:06:37]:
Demokratia on tietysti paljon muutakin kuin äänestämistä, se pitää tietenkin aina pitää mielessä. Ylipäänsä siis, kun puhuin haasteista, niin ne liittyvät myös siihen, että osattaisiin ajatella laajemminkin sitä, että ei ole kysymys vain edustajista ja siitä, että heidät valitaan ja että innostetaan ihmisiä äänestämään, vaan myös sitä, että innostetaan ylipäänsä ihmisiä vaikuttamaan ja kiinnostumaan asioista, jotka vaikuttavat meidän arkielämässämme. Mutta sitten se, että kun pieni osa äänestää, ja sitten taas jos ajattelee vaikka kirkkoa tai vaikkapa seurakuntavaaleja, jossa saattaa olla, että äänestäjien joukko on pitkälti niitä, jotka vaikka muutakin osallistuvat seurakunnan toimintaan, niin se tietysti kaventaa omalla tavallaan ehkä vähän sitä, minkälaisia edustajia valitaan. Toinen kysymys ovat tietysti vielä välilliset vaalit, ja yksi kokonaisuus on tietysti vaikka se, että miksi vaikkapa piispan tai kirkolliskokouksen valintaan pääsevät vaikuttamaan vain luottamushenkilöt ja papit.
Maria Kaisa Aula [00:07:45]:
Niin. Mietin sitä, että miksi ihmiset äänestävät niin vähän kirkollisvaaleissa tai miksi on vaikeuksia saada ehdokkaita, niin liittyykö se myös semmoiseen, että se, että sinä käyt kirkollisvaaleissa äänestämässä tai vaikka asetut ehdokkaaksi, niin ihminen alkaa miettiä, että hetkinen, leimaudunkohan minä jotenkin nyt uskovaiseksi? Ajattelevatkohan, että minulla vähän pipoa kiristää, kun se on tuolla ehdolla, tai mitähän se oikein ajattelee niistä avioliittoasioista ja muista? Onko se keskustelu kirkon ja kristittyjen roolista mennyt liian opilliseksi asiaksi? Ja mielletään, että se on jonkun henkilökohtaisen, tietyn sorttisen uskonratkaisun demonstroimista, että sinä olet kirkollisvaaleissa ehdolla. Eikö tämä pitäisi enemmän ajatella näin, että jos ollaan vaikka seurakuntavaaleissa ehdolla, niin ollaan omaa yhteisöä kehittämässä. Se on hyvän tekemistä paikallisyhteisössä. Mitä hyvää me voidaan seurakuntana tässä tehdä? Mitä epäkohtia me voidaan korjata? Pitäisikö se asia enemmän suunnata sellaiseen suuntaan, että mitä varten seurakunta on? Tämä ehkä heijastaa sellaista, mitä täällä tavallaan… Eiväthän suomalaiset tykkää uskonnosta alkaa puhumaan noin yleensä ottaen. Tässä on aika monta kerrosta mielestäni takana.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:09:28]:
Niin, ja jotenkin ehkä ajattelee myös siten, juuri kuten Maria-Kaisa sanoi, että tavallaan tekee hyvää oman yhteisön eteen. Jos sitä ajattelee siitä näkökulmasta, niin luonnollisesti hyvään edustajuuteen kuuluu sitä, että kuulostelee, mitkä suuren yhteisön toiveet ovat tai ketkä ovat kenties sen yhteisön ulkopuolella. Tai jos me määritellään siten, että ketkä osallistuvat tai haluavat kuulua siihen yhteisönäkökulmaan, niin tavallaan, että ketkä siihen kuuluvat, niin totta kai heitä pitäisi kuulla, ja näin se tapahtuu. Mutta onko meillä ylipäätään mahdollisuuksia tehdä enemmän ihmisten äänen kuulemiseksi? Ehkä tällaista tekee mieli jotenkin pohtia, että mitä me voidaan tehdä sen suuren joukon äänen kuulemiseksi.
Maria Kaisa Aula [00:10:29]:
Kyllä se tietysti seurakunnista täytyy lähteä liikkeelle, että siellä täytyy avartua. Miten se oli se yksi virsi, että lähdetään sieltä jumalanpalveluksesta muuallekin. En muista sen virren numeroa, mutta ”valmista työhön ja ihmisten pariin”, että enemmän täytyisi olla sillä lailla kuulolla ja ymmärryksessä, ja myös tietyllä tavalla sietää erilaista keskustelua ja erilaisuutta, eikä niin ajatella, että tässä pitää kaikkien ajatella juuri samalla tavalla, vaan että meillä on tietyt ydinasiat, jotka yhdistävät, se kristityn näkökulma ja lähimmäisen hyvä, ja tehdäänkö nyt vaikka sitä Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Siihen mahtuu kuitenkin aika monenlaista, että ei olla liian homogeenista yrittämässäkään. Sellainen ainakin. Jotain minulla oli muutakin mielessä, mutta se ehkä tulee kohta.
Veli-Matti Salminen [00:11:47]:
Ajattelisin, että kahdessakin tutkimus- tai kehittämishankkeessa, mitä on seurannut, toinen liittyy kasteeseen ja toinen millenniaaleihin tai millenniaalikirkkoon, niin siinä on ehkä yksi lopputulema aika triviaalistikin se, että meidän pitäisi tehdä ihmislähtöisesti kaikkia toimintaa. Se koskee myös kirkkopolitiikkaa. Senkin tulee olla olennaisesti ihmislähtöistä. Mielestäni mikään ei estä sitä noin seurakuntatasolla, kun ajatellaan vaikka palvelu- tai luottamustehtäviä tai seurakuntademokratiaa. Mutta sitten juuri, kun tässä puhuttiin vaikka kirkolliskokouksesta ja määräenemmistösäädöksistä ja tämmöistä asioista, mitkä vähän suojelevat sitä tai tavallaan myöskin vähän sulkevat ulos tai tavallaan tekevät entistä enemmän jotain, joka tapahtuu jossain muualla, ja sitten taas mistä myös taas monet asiat jäävät hämärän peittoon, että onko tämä opillinen tai teologinen asia vai onko tämä enemmän käytännön asia, kun ne hämärtyvät. Siinä on kohta, jossa voidaan miettiä, miten tämä lähtisi enemmän siitä, että kirkko on olemassa ihmisiä varten ja tekemässä sitä tärkeää työtä.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:13:16]:
Onhan tässä todellakin se, että kun otit millenniaalitkin puheeksi tässä, niin se ajattelu, että vaalien kautta päästään äänestämisen ja sen edustuksellisuuden kautta vaikuttamaan tiettyihin asioihin. Mutta ajattelen, että kyllähän perusseurakuntalaisuuteen kuuluu se ajatus, että minä voin vaikuttaa tässä yhteisössä ja tehdä tästä yhteisöstä itselleni merkityksellistä. Ajattelen, että sehän on vaikuttamista, vaikka siihen ei ole annettu tavallaan sellaista mandaattia vaaleilla tai jollain muulla.
Maria Kaisa Aula [00:13:56]:
Joo, nyt minä löysin se virren, mikä minulla tuli mieleen. Se oli 213, ”Taas kutsut meidät temppelistä arkeen, rauhasta myrskyyn, palvelukseen, työhön”. Onhan myös tietyllä tavalla vähän vaarallista ajatella, että me vaan tässä seurakunnan kivassa pikkuyhteisössä keskenämme porisemme ja kahvittelemme. Täytyy myös olla se suunta ulospäin ja siihen, miten me saamme muita mukaan ja tekemään sitä hyvää yhteisöä, vaikka nyt tästä Viitasaaren kaupungista tai Pihtiputaasta.
Mutta sellaisen halusin vielä nostaa esille, kun mietitään sitä, että tietysti semmoinen, että meillä on vähän tämmöinen välinpitämätön demokratia kirkossa, että ihmiset ehkä luottavat, että kyllä ne varmaan hoitelevat siellä ne hommat ihan hyvin, niin siinä on sillä tavalla riskinsä. Tähän mennessähän on mennyt aika hyvin. Meidän ev. lut. kirkko on ollut hyvin tasapainottava voima monien vuosikymmenen aikana, että meillä ei ole semmoista vastakkainasettelua kuin vaikka Amerikassa on. Tai jos ajatellaan vaikka semmoisia vaikeita asioita, mitkä nyt nousevat pinnalle, seksuaalioikeudet, abortti, kaikki tämmöiset asiat, jotka muualla aika paljon asettuvat kaikenlaiseen vastakkainasetteluun, niin ei ole Suomessa semmoisia juttuja.
Meidän ev. lut. kirkolla on siinä ollut tosi iso rooli, että se on ollut aika tasainen ja vakaa, tietyllä tavalla sellainen laajan keskilinjan kulkija. Itse näen, että on vähän riskikin se, että jos se laaja enemmistö, joka ajattelee, että kyllä ne siellä asiat hoitaa. Jos se jää liian passiiviseksi, niin silloin helposti tapahtuu äärilaitojen vahvistuminen, että on todella konservatiivit ja äärimmäiset liberaalit. Kirkosta tulee sellainen taistelukenttä. Itse jotenkin toivon, että tämä laaja, nyt hiukan välinpitämätön enemmistökin jollakin tavalla aktivoituisi tukemaan tätä tämmöistä hyvää yhteiskuntaa kehittävää linjaa, mitä minun mielestäni kirkolla on ollut Suomessa.
Veli-Matti Salminen [00:16:34]:
Minä tarttuisin tuohon juuri, että ehkä tämmöinen kansankirkkoajattelu on omalla tavallaan ollut riskialtista juuri siinä, että on tullut vähän juuri sitä käsitystä, että jotkut kyllä hoitavat nämä tärkeimmät asiat, ja sitten toisaalta ei oteta kantaa tai ei lähdetä aktiivisesti vaikka muuttamaan asioita. Nyt kuitenkin selkeästi on todellakin niin, että meillä on vaikkapa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon kanssa ilmeisiä ongelmia, joihin myös tietyt rakenteet estävät puuttumisen. Sen takia ehkä yhtä lailla kuin ajattelu siitä, että pitäisi lähteä täältä jonnekin, niin se on lähtökohtaisesti vähän virheellinen. Tai se, että miten saadaan ihmiset osallistumaan. Se kysymys on vähäsen jo ongelmallinen sen takia, että meidän pitäisi enemmän ajatella sillä tavoin, että ihmisellä pitäisi olla itsestään sellainen halu ja tuntu, että vaikkapa kirkossa voi vaikuttaa asioihin tai että kirkossa kannattaa osallistua, tai että kirkko voi myöskin muuttua, jos me lähdemme sitä muuttamaan, eikä niin, että täältä jotenkin lähdetään ulospäin tarjoamaan jotakin valmista.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:17:45]:
Nyt minun tekee mieli taas juuri tarttua tuohon, mitä Maria Kaisakin puhui noista äärilaidoista ja tavallaan, että ei muuttuisi liian passiiviseksi se sellainen suuri joukko. Ajatteletteko, että jos ajatellaan vaikka nuoria ja näitä nuorten vaikuttajaryhmiä, mitkä nyt ovat kuuma ja tärkeä puheenaihe, niin ajatteletteko, että tällainen ylipäätään demokratiakasvatus on tarpeellista ja sitä voidaan tehdä?
Maria Kaisa Aula [00:18:22]:
Kyllähän sitä on tehty muutenkin. En tiedä, onko se ensisijaisesti seurakunnan tehtävä. Seurakunnan aikuisten pitäisi kasvattaa itseään ensi alkuun. Luulen, että nuoret ovat omassa koulussaan, ja on vahvistunut se oppilaiden kuuleminen. Kyllä heillä on siihen edellytyksiä, jos heille niitä annetaan.
Veli-Matti Salminen [00:18:47]:
Onhan se näinkin. Monenlaisia mahdollisuuksia on. Ylipäänsä ajattelutapa ehkä vaikuttamisen mahdollisuuksista laajenee. Varsinkin nuorilla on siihen luontevasti muitakin väyliä kuin vaikka edustuksilleen toiminta, jos ajattelee nyt vaikka somen käyttöä ja muuta. Mutta ajattelen myös, että ei tässä koskaan voida ottaa annettuna tai olettaa, että meillä on tavallaan… Nyt vaikka tällä hetkellä nuorten vaikutusryhmissä on varmasti nuoria mukana, mikä on äärimmäisen tärkeää. Tietysti kannattaa aina kriittisesti kysyä, että kuinka laajasti mukana on erilaisia nuoria aidosti. Kuinka paljon heitä, jotka jo valmiiksi ehkä on muutenkin vaikkapa kiinnostuneita, jos puhutaan seurakunnan vaikuttamisesta tai kirkon asioista, ja sitten kuinka paljon muita. Tietysti tämäkin, että puhun jo meistä ja muista, on ongelmallista. Pitäisi ajatella ennemminkin niin, että vaikka nuoret ovat nuoria, emme voi mitenkään niputtaa heitä millään tavoin yhteen koriin.
Maria Kaisa Aula [00:19:58]:
Kyllä itse näen, että se on ihan käytännössä todella iso muutos. Jos ajatellaan vaikka Viitasaaren kirkkoneuvostoa tai kirkkovaltuustoa, että meillä sinne tulee nuorten edustajat läsnäolo- ja puheoikeutetuksi. Sitten kysymys siitä, kuinka nämä nuoret edustavat nuoria, ovatko he tarpeeksi edustavia nuoria, niin se on mielestäni vähän sivuseikka. Eiväthän aikuisetkaan päättäjät aina edustaa kaikkia aikuisia ihan tasaisesti, varsinkaan täällä kirkossa. Se on tosi iso rakenteellinen muutos, että nuoret pääsevät sinne sanomaan, mutta on hirveän tärkeää, meidän aikuisten pitää muuttua. Meidän pitää pystyä ottamaan opiksi lapsilta ja nuorilta ja muuttaa sitä omaa asennetta siellä päätöksentekoelimissä ja antaa vaikka nuorille mahdollisuuksia ottaa kantaa asioihin, tehdä julkilausumia jostain, mitä he omassa lähiyhteisössään tai maailmassa tai Suomessa näkevät tarpeellisena. Meillä itse asiassa Viitasaarella on yksi ensi vuoden toiminnan teema, että otetaan opiksi lapsilta ja nuorilta. Se on osa myös sitä kansanvaltaa mielestäni.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:21:26]:
Ehdottomasti. Haluaisitko Veli-Matti tähän jatkaa jotain?
Veli-Matti Salminen [00:21:31]: Ehkä tuo vaan juuri, että otetaan opiksi on huomattavasti parempi malli kuin se, että lähdettäisiin tarjoamaan, että miten te haluaisitte tulla tähän mukaan tai jotenkin näin, vaan nimenomaan kysytään, kuunnellaan ja sitten ehkä toimitaan ja muutetaan sitä omaa toimintaa, kun he, jotka sitten haluavat myös sanoa sanansa ja vaikuttaa, niin kertoo meille siitä jotain.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:21:54]:
Meillä aika juoksee valitettavasti kovaa vauhtia, mutta haluan kysyä, kun tuossa aikaisemmin tulivat puheeksi vaaliasiat, niin mitä te ajattelette siitä, että kumpi malli teidän mielestänne toteuttaa demokratiaa paremmin, välillinen kirkkoherravaali, jossa lähtökohtaisesti kaikki valtuutetut käyttävät äänioikeutta vai välitönvaali, jossa äänioikeutta käyttää noin kymmenen prosenttia äänioikeutetuista?
Veli-Matti Salminen [00:22:25]:
Lähtökohtaisesti sanoisin jokaiseen tapaukseen kuitenkin, että suora kansanvaali pitäisi olla oletuksena. Toinen kysymys on, miksi tätä käyttää vain 10 prosenttia. Mutta sitten veisin tuota myös siihen suuntaan, että esimerkiksi kirkolliskokousvaalit, jotka meillä käydään tässä helmikuussa, niin olisi syytä alkaa oikeasti keskustelemaan siitä, että pitäisikö sitä valintatapaa muuttaa.
Maria Kaisa Aula [00:22:55]:
Joo, kyllä itsekin kallistuisin kirkkoherranvaaleissa välittömän vaalin kannalle. Se on kuitenkin aina mahdollisuus aktivoida ihmisiä, ottaa kantaa kerran ehkä kymmenessä vuodessa. Ikään kuin pysähtyä siihen, että minkälainen kirkkoherra me tänne halutaankaan. Kyllä se ihan puoltaa paikkansa. Ehkä vähän olen kallistunut samalle kannalle tuon kirkolliskokousvaalin suhteen, että jos katsoo noita ehdokasasetteluja ja muita, niin se jotenkin alkaa mennä jo vähän sinne EVVK-suunnalle.
Veli-Matti Salminen [00:23:40]:
Joo, kirkolliskokousvaalin ehdokkaitakin on nyt vähän vähemmän kuin aikaisemmin, ja siinäkin näkyy pieni semmoinen väheneminen.
Maria Kaisa Aula [00:23:47]:
On ihan selvästi, tunnistan. Valitsijayhdistyksetkin alkavat olla sillä lailla, että onhan vähän vaikea, vaikka onkin näinkin insider, niin vähän vaikea saada otetta, että mistäs tässä nyt on kysymys.
Veli-Matti Salminen [00:23:58]:
Kyllä.
Maria Kaisa Aula [00:23:59]:
Minä jotenkin veikkaan, että seuraavalla kerralla… Tai jotenkin tuntuu, että jotakin uutta pitäisi tähän tapahtua tai tämä homma vähän muumioituu tähän asentoon.
Veli-Matti Salminen [00:24:14]:
Sen haluaisin vielä kommentoida, että matala äänestysprosentti sinänsä ei minun mielestä pidä olla syy siihen kuitenkaan, että ei avattaisi vaaleja vaikkapa kaikille seurakuntalaisille. Joka tapauksessa, jos kirkolliskokouksessa näin tehtäisiin, niin todennäköisesti se äänestysinto olisi suhteellisesti pieni, mutta se ei minun mielestä voi olla syy sille, etteikö sitä äänestystapaa voitaisi muuttaa.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:24:37]:
No, vielä sen kysyn, että onko siis kirkon tehtävä aktivoida ihmisiä äänestämään, tai kenen tehtävä se on?
Veli-Matti Salminen [00:24:48]:
Se on kirkon tehtävä monien muiden ohessa minun mielestäni ilman muuta, mutta ehkä taas laajennan tätä edelleen siihen, että ei pelkästään äänestämään, vaan myös rohkaisemaan toimimaan ja vaikuttamaan ihan vaikka lähiympäristöstä lähtien. Se olisi ilman muuta vaikkapa seurakuntien tehtävä.
Maria Kaisa Aula [00:25:11]:
Kyllä minäkin itse näen, että kirkon tehtävä on saada ihmisiä auttamaan, rakastamaan lähimmäisiä ja näyttämään sitä arjessa todeksi. Se on se pääasia. Sieltä kautta pitäisi syntyä halu äänestää ja vaikuttaa, että tällä seurakuntayhteisöllä on merkitystä ja että se seurakuntayhteisö on merkittävä toimija laajemmassa paikallisyhteisössä myös sen hyvinvoinnin edistämiseksi tai vaikka haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten äänen kuulumiseksi. Ehkä pitäisi enemmän nostaa sillä tavalla kirkon yhteiskunnallista roolia esille, jotta saisi ihmisiä äänestämään. Koska niin kuin sanoin, että jos ollaan pelkästään sen henkilökohtaisen uskonratkaisun ympärillä tässä äänestämisaktivoinnissa, niin voi olla, että ei kovin korkeisiin prosentteihin päästä.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:26:16]:
Näihin väkeviin ajatuksiin on hyvä päättää tämänkertaiset juttelut. Kiitos, Veli-Matti Salminen ja Marja-Kaisa Aula. Toivottavasti teillä kuuntelijoilla keskustelu jatkuu. Seuraavalla kerralla uudet aiheet ja tuoreet pullat. Klikkaathan podcastin etusivuilla olevaa kellosymbolia, niin saat jatkossa ilmoituksen aina, kun uusi jakso ilmestyy. Otamme myös mielellämme vinkkejä siitä, mistä juuri sinä haluaisit keskusteltavan. Tule siis jatkossakin Kapitulin kahvipöytään.