Kapitulin kahvipöydässä: Joulu kahvipöydässä (14.12.2023)
Tekstivastine
Taltioinnin kesto: 00:22:24
Mirca Mäensivu-Puukko [00:00:09]: Kahvia, teetä vai mustikkamehua? Tervetuloa Kapitulin kahvipöytään. Tänään me olemmekin ihan uudenlaisen jakson äärellä, nimittäin jouluisen. Tänään pysähdymme hetkeksi menneeseen ja katsomme myös tulevaan. Piispa Matti Salomäki, millaisin ajatuksin sinä olet juuri tänään tässä hetkessä?
Matti Salomäki [00:00:34]:
Minä olen saanut tässä menneen vuoden aikana, varsinkin syksyn aikana, olla mukana monissa tilojen käyttöönottojuhlissa, varsinkin tuolla Keski-Suomessa. Ne ovat olleet hienoja juhlia. Erityisesti jäi mieleen tuo Multian kirkon käyttöönotto.
Kirkko oli pois käytöstä ehkä vuoden verran remontin aikana. Sitten se otettiin juhlallisesti käyttöön. Me olimme tulleet valmistautumaan kulkueeseen kirkon eteiseen, ja kirkko oli jo aivan täynnä. Sitten sieltä juoksi joku vielä ovelle, sieltä ulkoa ja sanoi, että täällä olisi vielä yksi linja-autollinen väkeä tulossa lisää. Se oli sellainen hauska tilanne. Ei muuta kuin hakemaan lisää tuoleja seurakuntatalolta ja etsimään vielä yhdelle linja-autolliselle lisää paikkoja.
Näitä käyttöönottojuhlia on syksyn aikana ollut useampia. On saatu uusittuja tiloja käyttöön. Ne ovat olleet hienoja juhlia seurakunnissa. Jotenkin ajattelen, että myös tulevaa vuotta ajatellen voi miettiä, että myös Jumala luo uutta. Välillä kivun kautta, välillä erilaisten vaikeuksien ja kovan työn kautta, mutta kuitenkin Jumalakin luo uutta. Se tuo meille iloa ja toivoa myös, kun ajatellaan tulevaa vuotta.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:02:40]:
Kuurojenpappi Marja Saukkonen, mitkä sinun ajatuksesi ovat juuri nyt?
Marja Saukkonen [00:02:47]:
Hei! Jouluterveiset viittomakielisestä työstä.
Minulla, niin kuin muillakin kirkon ja varsinkin paikallisseurakuntien työntekijöillä, on nyt kiireisintä joulunaikaa. Mutta tokihan aina löytyy hetki aikaa pysähtyä kertomaan kuulumisia kuluneelta vuodelta ja katsomaan vähän jo tulevaankin.
Kun mietin tätä vuotta omassa työssäni, mieli on kyllä kiitollinen. Kaikki kohtaamiset kirkollisten toimitusten yhteydessä, viittomakielisissä messuissa, lähetys- ja raamattupiireissä ovat tuntuneet tärkeiltä. Myös kahdenkeskiset keskustelut ja ehtoollishetket kodeissa, sairaalan osastoilla ja palvelutaloissa. On tuntunut hyvältä jakaa seurakuntalaisten kanssa iloja ja suruja, huolia ja toiveita, ja antaa ne yhdessä rukoillen Taivaalliselle Isälle.
Iso kiitos teille diakoniatyöntekijöille, joiden kanssa olen saanut tänäkin vuonna tehdä yhteistyötä. Kiitos myös seurakuntien emännille, vahtimestareille ja suntioille. Aina olemme saaneet tulla kauniiksi laitettuun seurakuntataloon ja kirkkoon. Myös istuutua kahville, jonka emännät ovat meitä varten laittaneet.
Tämän vuoden lopussa saimme viittomakieliseen työhön iloisia uutisia. Tulevana vuonna alkaa koko kirkkomme viittomakielisen työn strategian tekeminen. Onkin jo korkea aika miettiä, miten tulevaisuudessakin kirkossamme taataan viittomakieliset palvelut viittomakielisille seurakuntalaisille ja heidän läheisilleen.
Toinen iloinen uutinen oli, että tulevana vuonna saamme myös viittomakielisen Raamatun käännöstyön taas jatkumaan. Tällä hetkellä suomalaiselle viittomakielelle on käännetty vain kaksi evankeliumia, muutamia Vanhan testamentin tekstejä ja osia messun ja kirkollisten toimitusten teksteistä. Käännettävää siis riittää vielä moneksi vuodeksi, ennen kuin koko Raamattu on käännetty viittomakielelle.
Nuo asiat mielessä odotankin tulevaa vuotta innostuneella mielellä. Mutta nyt, nyt minä pakkaan laukkuni ja lähden kohti Tamperetta. Siellä Kuurosokeiden Toimintakeskuksessa kokoonnumme tänä iltana joulun sanoman äärelle ja yhteiseen ehtoollispöytään. Hyvää, valoisaa ja siunattua joulua teille ja meille kaikille.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:05:50]:
Asiantuntija Johanna Korkeaniemi, mitä sinulla on mielessäsi?
Johanna Korkeaniemi [00:05:32]:
Iloitsen siitä, että kohta lopuillaan olevan vuoden aikana olen kohdannut monia toivon luojia ja toivon tuojia. Toivo on uskoa siihen, että asiat voivat muuttua, sanotaan MIELI ry:n nettisivuilla. Olen samaa mieltä. Seurakunnan työntekijöiden, vapaaehtoisten ja jokaisen kristityn tärkeä tehtävä on tänäänkin tuoda monenlaista toivoa, edes toivon pilkahduksia ihmisten arkeen ja elämään.
Toivoa paremmasta luodaan konkreettisen, monenlaisen auttamisen lisäksi kohtaamalla ja pysymällä ihmisen rinnalla. Vaikeiden, melkein mahdottomien ja sanattomaksi vievien asioidenkin keskellä on pysyttävä ihmisen rinnalla. Kristittyjen välittämä monenlainen toivo ei rajoitu vain tähän aikaan, vaan se kurottaa kohti ikuisuutta. Kiitos sinulle, kun jaksat välittää kanssakulkijasta olemalla hänelle toivon ja joulun ilonkin tuojana.
Laitan nyt kuvitteellisen joulupaketin kuusesi juurelle. Paketti sisältäköön Jumalan siunausta, rohkeutta, iloa, sisua ja sinnikkyyttä. Paketin sisältö auttakoon sinua jaksamaan omalla paikallasi tulevanakin vuonna rakentamaan hyvää huomista kanssamatkaajille. Antamani joulupaketin sisältö – Jumalan siunaus, rohkeus, ilo, sisu ja sinnikkyys – kannustakoon meitä kaikkia edelleen uskomaan, luomaan toivoa ja laittamaan hyvän kiertämään.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:07:42]:
Lakimiesasessori Tuomas Hemminki, mitkä ajatukset sinulla ovat juuri nyt mielessä?
Tuomas Hemminki [00:07:57]:
Nyt, kun tänä vuonna astui kirkkolain uudistus voimaan, niin täytyy sanoa, että oikeastaan sellainen mieleenpainuva on ollut mahdollisuus olla taas ihmisten kanssa koolla, kouluttaa, käydä keskustelua, sparrailla uuden lainsäädännön vaikutuksista ja sen erilaisista soveltamismahdollisuuksista.
On ollut tosi mahtavaa nähdä ihmisten aktiivinen osallistuminen ja aktiivinen vuorovaikutus isoissa ryhmissä ja isommissa tilaisuuksissa. Se on ehkä se, mikä tästä vuodesta jää sillä lailla päällimmäisenä ilon asiana mieleen.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:08:58]:
Kuntoutussihteeri Päivi Heikkilä, millaisin miettein sinä kuljet kohti joulua?
Päivi Heikkilä [00:09:10]:
Vetäessäni näitä kirkon varhaiskuntoutuskursseja tuolla Haapaniemessä, niin siellä keskusteluissa aika usein nousee esiin, kuinka työpaikoilla tuntuu hyvältä ja lämmittävältä, jos me työntekijät jotenkin huomaamme ja huomioimme toinen toisiamme. Ihan nyt alkaen siitä, että tervehdimme toisiamme, kun kohtaamme. Katsomme toisiamme ystävällisesti ja hyväksyvästi.
Kaiken tämän tiimellyksen ja kiireen keskellä me työntekijät tarvitsemme sitä, että meidät nähdään. Me tarvitsemme hyväksyvää katsetta yhä edelleen. Tässä ajassa kaikenlainen itsekseen tehtävä työ on lisääntynyt. Monet tehtävät vaativat tietokoneella istumista, keskittymistä tai Teams-kokouksiin vierähtää yllättävän paljon aikaa. Samaan aikaan kahvipöytäkeskustelu tai muutenkin ihan livenä toinen toisemme kohtaaminen on saattanut jäädä vähemmälle.
Haluaisinkin toivottaa kohtaamisiimme lämpimiä hymyjä, silmiin katsomista, yhteisiä tilanteita, joissa voimme keskustella, jakaa kokemuksia ja ehkä myös inspiroitua toinen toisistamme johonkin aivan uuteen.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:10:39]:
Asiantuntija Jukka Helin, sulla taitaakin olla vähän erilainen näkökulma tänään meille esitettävänä.
Jukka Helin laulaa [00:10:56]:
Kuumuus Afrikan yössä vain hehkuu
Aaltopeltiä korttelit on
Ilman sähköä pimeys laskeutuu
Kaiken yllä tähti
Tänään Irpinin kaduilla tuulee
Pöly nousee ja ketään ei näy
Keiton tuoksua jostakin kantautuu
Kaiken yllä tähti
Vuorten laaksoja pitkin on tulleet
ovat matkalla pohjoista päin
Amerikkaan nyt toiseen ja rikkaampaan
Kaiken yllä tähti
Yötään yksinään vanhus taas viettää
Kiinan taivaalle hän katselee
Eristyksissä elämää pysähtyy
Kaiken yllä tähti
Kaksi hahmoa yötänsä valvoo
Ilman sänkyä lapsonen on
Tilaa heille ei talossa ollutkaan
Kaiken yllä tähti
Tuosta tähdestä tahdon vain laulaa
Toivon tähti se kaikille on
Mitä lieneekin pahuutta maailmassa
Kaiken yllä tähti
Kaiken yllä tähti
Kaiken yllä tähti
Mirca Mäensivu-Puukko [00:13:18]:
Minä olen Mirca Mäensivu-Puukko. Jos mietin tätä mennyttä vuotta, niin yksi ihan mielettömän tärkeä asia tapahtui ihan tässä lähiaikoina. Nimittäin meillä oli kasvatuksen brunssit tuolla Töysän uudella seurakuntatalolla ja samaten Saarijärven seurakuntatalolla.
Siis upeasti katetut pöydät siellä odottivat, kun menimme. Kaikki oli niin mielettömän kaunista, että otin niistä kuvia. Kun siihen emäntä tuli käymään, niin mä kiitin kovasti ja sanoin, että oli ihanaa tulla tänne, kun ne olivat niin kauniisti laitettu. Kaikkialla paloivat kynttilät ja kaikki herkut olivat siinä jotenkin, oli nähty vaivaa niiden eteen. Musta se tuntui hyvälle ja sanoin tämän heille. Niin he kummassakin paikassa sanoivat, että meistä on kiva laittaa ihmisille.
Jotenkin mä ajattelen, että jos me tämä asenne voidaan pitää, että jokainen kohtaaminen sisältäisi sen, että musta on kiva tavata, musta on kiva kohdata, musta on kiva laittaa sulle. Niin mä ajattelen, että milloin muulloin seurakuntalainen voisi tuntea itsensä paremmin tervetulleeksi, kuin juuri siinä hetkessä.
Mä haluan lukea tähän Hanna Kivisalon Huokaus on Jumalan nimi -kirjasta Minä koputan:
Minä seison ovella ja koputan. Koputan, sillä monet ovat tulleet pyytämättä. Riuhtaisseet oven auki ja kävelleet sisään, kengät jalassa, kuin olisit näkymätön omassa kodissasi. Mutta minä koputan, sillä tässä kulkevat rajasi, tässä ovat kynnyksesi, joita en luvatta ylitä, vaikka monet ovat niin tehneet, ja jotkut nimissäni. Jos kuulet ääneni ja huomaat, että se on täynnä jälleen näkemisen iloa, sellaista, jota vain vanhoilla ystävillä on äänessään, kun he yllättäen tapaavat toisensa vuosien jälkeen. Jos avaat ovet, voimme istua alas ja nauraa läpi menneet ja tulevat, kunnes aurinko laskee ja luomet painuvat väkisin kiinni. Minä seison ovella ja koputan. Jos haluat, olen kanssasi.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:15:21]: Hiippakuntapastori Jaakko Antila, mitä sinä juuri nyt haluat sanoa?
Jaakko Antila [00:15:22]:
Katsotaan, mitä löytyy täältä lahjapussista tulevalle vuodelle. Hetkinen…
Tämä ei ole oikein pehmeä paketti eikä kovakaan, vaan jotakin siltä väliltä. Katsotaanpas. Täältä näyttäisi löytyvän pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja. Voi että! Jokaisen kapitulin hallintoviranhaltijan unelmalahja. On ihan julkista materiaalia tässä näin.
Mutta taas sitten täällä on vähän salaisempaakin. Tuossa on otsikko, Kirkkoherran vaali. Varmaan tämä liittyy siihen, että rekrytoinnista on puhuttu hyvällä syyllä paljon viime aikoina. Aivan erityisen monessa seurakunnassa kirkkoherran vaihtuminen on nyt ajankohtainen asia. Kirkkoherra on hiljattain vaihtunut tai valinta on meneillään tai pohditaan valinnan aloittamista.
Kun olen saanut olla kosketuksissa näihin prosesseihin, olen voinut huomata sen, että kirkkoherran vaihtuminen on seurakunnassa iso ja näkyvä asia. On yhteistä jännitystä siitä, ilmoittautuuko hakijoita. Pettymystä, jos heitä ei ole löytynyt, mutta myös suurta iloa hakijoista. Helpotusta ja kiitollisuutta, kun virka on saatu täytettyä ja on päästy yhdessä tutustumaan. Toisaalta sitten jopa suurta järkytystä ja surua, kun suunnitelmat ovat yhtäkkiä romahtaneet.
Tuossa vähän huolimattomasti äsken innoissani otin nauhat ja lahjapaperit pois, mutta nyt kun katson tarkemmin, niin nämä viralliset pöytäkirjat oli kääritty rukouksiin. Rukouksiin, jossa toistuu monia seurakuntien nimiä. Hankasalmi, Vaasa, Alajärvi, Ähtäri, Pihtipudas, Kinnula, Seinäjoki, Alavus, Mustasaari ja monia, monia nimiä. Innon ja toivon rukouksia seurakunnille ja niiden johtajille. Olen erityisesti siellä, missä kirkkoherran vaihtuminen näinä aikoina koskettaa.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:17:35]:
Piispan sihteeri Sari Luoma-aho, millä mielellä katsot uuteen vuoteen?
Sari Luoma-aho [00:17:43]:
Kun kohta astutaan kohti uutta vuotta, haluaisin kannustaa ja pyytää, että pysähdyt ja mietit hetken, millaisia toiveita ja tavoitteita sinulla voisi olla vuodelle 2024. Kerron tässä muutaman toiveen ja tavoitteen vinkkinä, joita kohti aion itse mennä ensi vuonna.
Toive terveydestä voi kuulostaa tylsältä, mutta terveyttä ei koskaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Terveyden vaaliminen on tänä vuonna tullut itselleni entistä tärkeämmäksi. Tavoitteeni on liikkua säännöllisesti, mutta varata aikaa myös rentoutumiseen ja lepoon. Hyvinvoiva keho ja mieli ovat vahva perusta kaikelle tekemiselle.
Tavoitteeni on välttää ensi vuonna turhia hankintoja ja harkita vaihtoehtoja huolellisesti ennen ostopäätöksentekoa. Positiivinen asenne ja kiitollinen mieli voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Tavoitteeni on kohdata haasteet mahdollisuuksina sekä löytää positiivisia puolia vaikeuksista.
Kiitollisuus on voimakas voima ja toivon, että osaan olla kiitollinen pienistä asioista. Elämä on täynnä kauniita hetkiä, jotka voivat helposti jäädä huomaamatta kiireen keskellä. Minulla on myös toive siitä, että puhuisin ihmisille enemmän hyvää. Hyvät ihmissuhteet ovat elämän rikkaus. Uskalla sinäkin tavoitella hyviä asioita ja usko niiden toteutumiseen jo tänään. Ilon löytäminen arjen pienistä hetkistä tekee elämästä rikkaampaa ja merkityksellisempää.
Lopuksi vielä pieni ajatus. Elämä on matka, jossa et ole ehkä vielä perillä, mutta olet pidemmällä kuin eilen.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:19:42]:
Hiippakuntadekaani Terhi Kaira, mitä sinulle tulee mieleen menneestä ja ehkä tulevastakin?
Terhi Kaira [00:20:01]:
Minulla ei ole kerrottavana mitään yksittäistä hauskaa sattumusta tai muistoa. Sen sijaan haluan kertoa, että muistelen tätä vuotta hyvillä mielin ja kiitollisena.
Monenlaista, niin monenlaista on vuoteen mahtunut. Iloa ja ikävääkin. Olemme yhdessä viettäneet uskonnonvapauden 100-vuotisjuhlaa, seurakuntien uudet luottamushenkilöt ovat aloittaneet työnsä ja olemme saaneet uuden kirkkolain. Seurakuntaliitosselvityksiä on laadittu, nuorten vaikuttajaryhmiä perustettu ja kirkkoherran vaaleja valmistettu. Hyvinvointialueista on tullut meidän kumppaneitamme. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Olen monessa yhteydessä todennut, että Lapuan hiippakunta on loistava hiippakunta, ja sen seurakunnissa on upeita, sitoutuneita työntekijöitä ja vastuunkantajia. Valtava määrä osaamista, ideoita ja intoa. Tässä yhteydessä haluan lausua lämpimät kiitokset kaikille kuulijoille tämän vuoden työstä kirkon yhteisellä asialla. Olet omalla paikallasi erityisen tärkeä.
Ensi vuodelle toivon rohkeutta ja näkyä työhömme niin, että voisimme yhdessä katsoa eteenpäin, etsiä uusia ratkaisuja, antaa tilaa kasvulle ja muutoksellekin. On kyseltävä, uskallettava, puntaroitava ja kokeiltava. Uskon, että tavoitteisiin päästään rakentamalla ja rukoilemalla.
Mutta aivan kohta arjen keskelle pilkahtaa taivaasta valo. Joulun sanoma on sanoma rakkaudesta, joka laskeutuu alas pimeyteen. Valo syttyy, Jeesus syntyy.
Mirca Mäensivu-Puukko [00:21:53]:
Lämmin kiitos sinulle, kuka olet kulkenut meidän kanssamme tänäkin vuonna. Tulethan ensi vuonnakin kuuntelemaan näitä podcast-jaksoja. Oikein siunattua joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta.