Ihmisten huoli koronaviruksen leviämisestä kasvaa päivä päivältä. Kirkon tehtävä tässä tilanteessa on olla ihmisten rinnalla ja välittää uskon ja toivon sanomaa. Vaikeinakin aikoina, ja ennen kaikkea silloin, kirkko jatkaa rukousta kansan ja koko maailman puolesta. Käytännön toimintaa sopeutetaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset ovat kirkon hengellisen elämän sydän. Kirkkolain 4. luvun 1 §:n mukaan ne kuuluvat seurakunnan lakisääteisiin tehtäviin. Tässä tartuntatautitilanteessa ja valtioneuvoston 16.3. päättämien uusien rajoitusten pohjalta on selvää, että säännöksiä on nyt sovellettava ajatellen erityisesti kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä.
Piispat ovat yhdessä sopineet, että jumalanpalvelukset pidetään sanajumalanpalveluksina jokaisessa seurakunnassa siten, että paikalla ovat vain jumalanpalveluksen toimittajat. Jumalanpalvelukset striimataan ja lähetetään internetissä kussakin seurakunnassa käytettävissä olevin keinoin. Jumalanpalvelusten seurakunta muodostuu etäyhteyksin niihin osallistuvista.
Piispat suosittelevat, että jokaisen seurakunnan pääkirkko on auki edellä mainitun jumalanpalveluksen jälkeen vähintään kaksi tuntia hiljentymistä ja yksityistä rukousta varten. Paikalla on pappi tai muu seurakunnan työntekijä keskustelua ja sielunhoitoa varten. Kyseessä ei ole yleisötilaisuus, mutta kirkko on auki. Hiljentymisen ja rukouksen mahdollistaminen kirkkotilassa on piispojen mukaan kansakunnan kriisinkestävyyden kannalta tärkeä asia.
Kirkolliset toimitukset hoidetaan poikkeusjärjestelyin. Yhdessä perheiden ja omaisten kanssa sopien kirkollisissa toimituksissa voi olla paikalla enintään 10 ihmistä. Haudalla tapahtuvaa siunaamista myös suositaan. Kun hautaansiunaamistilaisuudetkin ovat nyt näin pieniä, voidaan harkita myös sitä, että muistotilaisuus järjestetään suurempana tilaisuutena myöhemmin koronatilanteen rauhoituttua. Haudalla tapahtuvaa siunaamista myös suositaan.
Muu seurakuntien normaali viikkotoiminta keskeytetään toistaiseksi, mutta siirretään verkossa tapahtuvaksi aina kuin se on mahdollista.
Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa on tärkeää, että seurakunnat välittävät toivon ja luottamuksen sanomaa. Monet ovat huolissaan ja kaipaavat sielunhoitoa, kuunteluapua ja lohtua. Piispat rohkaisevat seurakuntien työntekijöitä käyttämään kaikkia etäyhteydet mahdollistavia työtapoja tässä työssä.
Piispat kehottavat nyt seurakuntia ja kristittyjä rukoilemaan erityisesti sairaiden ja sairastumista pelkäävien puolesta. Kirkossa muistetaan esirukouksessa erityisesti terveydenhoitohenkilökuntaa ja muita kriisin keskellä vastuuta kantavia. Kirkon pysyvänä rukousaiheena on myös tasavallan presidentti, eduskunta ja maan hallitus sekä muut päättäjät. Kirkon esirukous ei kuitenkaan tunnusta rajoja, vaan sulkee sisäänsä kaikki maat ja kansat tämän ajankohtaisen globaalin koronatilanteen keskellä.
Kirkkoa tarvitaan nyt. Vaikka joudumme sulkemaan tiloja ja toimintoja, silmien, korvien ja sydänten on oltava sitäkin enemmän auki. Tasavallan presidentin kehotuksen mukaisesti meidän on syytä lisätä henkistä läheisyyttä, vaikka fyysistä etäisyyttä joudutaankin kasvattamaan.
Rohkaiskoon meitä kaikkia Jumalan sana:
”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Psalmi 23: 4)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat:
Tapio Luoma, arkkipiispa
Simo Peura, Lapuan piispa
Matti Repo, Tampereen piispa
Seppo Häkkinen, Mikkelin piispa
Kaarlo Kalliala, Turun arkkihiippakunnan piispa
Jari Jolkkonen, Kuopion piispa
Teemu Laajasalo, Helsingin piispa
Jukka Keskitalo, Oulun piispa
Kaisamari Hintikka, Espoon piispa
Bo-Göran Åstrand, Porvoon piispa