Toinen promootio

Saarna Jyväskylän yliopiston promootiojumalanpalveluksessa 13.8.2016

Luuk. 18:9–14.

Itsensä tutkimisesta promootioon

”Joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Tänään yliopiston juhlapäivänä nämä Jeesuksen sanat voisi lausua latinalaisperäistä termiä käyttäen: ”Joka itsensä alentaa, se promovoidaan.” Sana promovere tarkoittaa eteenpäin liikuttamista tai arvossa ylentämistä, siis korottamista. Yliopiston promootiossa ja Jeesuksen tarkoittamassa korottamisessa on jotain samaa, jos erilaistakin. Mutta mitä on itsensä alentaminen? Se on paljon vaikeampi kysymys.

Nykymaailmassa jokaiseen tutkintoon sisältyy oman itsensä tutkiminen. Kyse ei ole vain objektiivisen totuuden tavoittelusta vaan myös henkilökohtaisista löydöistä. Opinnoissa ja tutkimusta tehdessään ihminen oppii jotain myös itsestään, joskus hyvinkin yllättäviä asioita. Toisinaan hän löytää uusia vahvuuksia. Se ilahduttaa ja innostaa. Toisinaan hän tutustuu omien voimavarojensa ja kykyjensä rajoihin, ja se tekee kipeää.

The core idea of Luke´s gospel is this one: “Those who humble themselves will be exalted.” Today, for this celebration of the University, we might reword Jesus’ statement using terminology based in Latin: “Those who humble themselves will be promoted.” The Latin word ‘promovere’ means to move forward or to advance in grade or office. We can assume that there is something common in the promotion ceremony at the University and in the exaltation about which Jesus spoke in the Gospel. But what does it mean that one should humble him- or herself?

Kaksi arviointia

Today’s Gospel is about two prayers, the Pharisee and the tax collector, and their promotion in the tempel. The first step for both was to evaluate their own lives before God. The Pharisee chose to point out well known factors: he fasted twice a week and paid a tenth of his wealth to the temple and to aid the poor. The result seemed quite credible and many members of his community would have agreed with his assessment. The Pharisee sought to show that he was making sacrifices in his life.

The tax collector’s situation was quite different. He was a henchman for the Roman Empire and was despised among his own people. He collected taxes and tariffs, and took more than to which he was officially entitled.

In this comparison, the Pharisee was like a well-prepared student, who steps before his teacher with confidence in his own knowledge and skills. He is ready to reap the harvest from the toilsome work he has done. The tax collector, on the other hand, looks like a student who has left all preparation for the night before the exam – if even then. The self-evaluation of the Pharisee contained, however, a fundamental error.

Kohtalokas virhearvio

Fariseuksen itsetutkisteluun sisältyi kuitenkin perustavaa laatua oleva virhearvio. Hän lähti liikkeelle haluamastaan lopputuloksesta: ”En ole sellainen kuin muut ihmiset.” Tämän johtopäätöksen tueksi fariseuksella oli kiistaton näyttö. Samalla hän asetti itsensä muiden yläpuolelle. Hänen omahyväisyydellään ja itsevarmuudellaan ei ollut mitään rajaa. Hän jopa rukoili näin: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset.”

Rukous osoittaa, että fariseukselta puuttui kyky asettua toisten asemaan. Vaikka hän oli lahjoittanut omastaan köyhien hyväksi, sydämessään hän kuitenkin ajatteli muuta, ja se teki tyhjäksi hänen itsetutkistelunsa tuloksen. Fariseuksen johtopäätös perustui yksipuoliseen aineistoon, pelkkiin ulkonaisiin, hyvältä näyttäviin tekoihin.

Itsensä alentaminen

Myös yliopistolla tutkinnon suorittaminen vaatii sekä itsensä tutkistelua että itsensä alentamista.

Mitä se voisi olla? Ainakin sitä, että tutkinnon suorittajan on suostuttava yhä uudestaan ulkopuolisen arvioinnin kohteeksi. Korkeat käsitykset omasta itsestä eivät auta, jos toiset osoittavat työn tulokset puutteellisiksi ja johtopäätökset hatariksi. Tarvittaessa on oltava valmis korjaamaan omia näkemyksiään. Vain siten voi syntyä luotettavia tutkimustuloksia ja rehellinen arvio omasta itsestä.

Fariseus ei suostunut tällaisen arvioinnin kohteeksi. Hän otti arvioinnin omiin käsiinsä ja toimi lopulta itsensä promoottorina. Hän otti Pekka Neittaanmäen paikan. Eikä siinä kaikki. Avoimuuden ja luottamuksen sijasta hän esitti oman asiansa Jumalalle valikoiden. Muut hän leimasi kielteisesti, toiset rosvoiksi, toiset huijareiksi. Fariseuksen sanoista kuului pakonomainen tarve todistaa oma paremmuus muihin verrattuna.

The Pharisee would not submit to this type of assessment, in which he had to humble himself. He took the process of evaluation into his own hands and ultimately served as his own promoter. Thus he took the position of Pekka Neittaanmäki. And that’s not all. In place of sincerity and credibility, he chose to present a selective case to God. He labelled others in a negative way, as robbers and evildoers.

Toisenlaiset arviointikriteerit

If this case had concerned competition for research funding, it is easy to imagine which of the two characters would have been more successful. One states that he has been working hard for years and carefully compiling statistics regarding references to his own research. The other applicant simply writes, in his application form, ‘Be merciful to me!’ It’s pretty clear that the second application would swiftly be swept aside.

Täällä temppelissä arvioinnin kriteerit ovat lopulta kuitenkin toiset. Kyse ei ole siitä, että publikaanin pitäisi esittää Jumalalle fariseusta paremmat perustelut ja näytöt. Rehellisyys ja avoimuus riittävät. Ne ovat ainoa seikka, jolla on merkitystä näiden kahden rukoilijan promootiossa. Jumalan arviointiin ei nimittäin voi vaikuttaa antamalla myönteinen kuva itsestä ja selittämällä asiansa parhain päin. Jumalalta voi vain anoa armoa.

Armon pyytämisestä oli kyse, kun publikaani tutki itseään ja alensi itsensä. Hän huomasi, ettei hänellä ollut mitään omaa, jonka turvin hän uskaltaisi lähestyä Jumalaa. Siksi publikaani seisoi yksinään temppelin takaosassa. Hengellisten normien mukainen tulos jäi saavuttamatta, ja vertailu toisiin oli tarpeetonta. Hän ei nöyristellyt vaan ilmaisi yksinkertaisesti totuuden itsestään. ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”

Toinen promootio tarvitaan

Tässä kunniatohtorien, tohtorien ja maisterien juhlassa on vahvasti läsnä kiitollisuus. Se kuuluu kaikille niille, jotka ovat tukeneet matkalla kohti tätä päivää: perheelle, kannustajille ja yliopiston henkilökunnalle. Erityinen kiitollisuus kohdistuu opettajiin. Heillä on usein erityinen, jopa pysyvä merkitys oppilaalle. Joskus myöhemmin pelkkä tutkimustyön ohjaajan nimen mainitseminen saattaa avata ovia eteenpäin. Hyvä opettaja ei anna ainoastaan viisaita neuvoja vaan ohjaa elämää varten.

At this celebration of honorary doctors and those receiving doctoral insignia and master´s laurels, the spirit of gratitude is strongly present. Special thanks belong to the individual teachers. A good teacher not only provides wise educational advice, but also a guideline for life. Could the Pharisee and tax collector serve as our spiritual teachers and supervisors?

The Pharisee’s evidence appeared outwardly to be exemplary. Despite appearances, he, however, was not exalted. The appearances of the tax collector was more difficult to judge. Those around him viewed him as a sinful speculator. God, on the other hand, looked into his heart and saw more.

In spite of his all weaknesses, the tax collector is for us a model of humility and faith. His exemplary approach is also characterised by the fact that he does not lose hope despite his own guilt and shame. The tax collector did not set about grovelling, but simply told the truth about himself and prayed saying: ‘God, be merciful to me, a sinner!’ And so, he left the temple and went home as a righteous man with the hope of eternal life.

Evankeliumi ei tarkemmin kerro, mitä publikaanille tapahtui kotiin saavuttuaan. Jeesuksen kertomuksissa publikaanit ovat kuitenkin niitä ihmisiä, joiden elämä muuttui heidän kohdattuaan Jeesuksen. Publikaani Sakkeus esimerkiksi luopui ahneudesta ja maksoi moninkertaisesti takaisin niille, joilta oli kiskonut tullimaksuja. Ehkäpä myös temppelissä rukoilleen publikaanin elämässä tapahtui jotain samankaltaista: hän alkoi toimia toisin ja tehdä hyvää kohtaamilleen ihmisille. Armo kantoi eteenpäin.

Huomasit varmaan, että äskeisessä promootiossa kukaan ei ojentanut uuden oppiarvon tunnusmerkkejä itselleen. Täällä kirkossa se olisi vielä vähemmän mahdollista. Promootio syntisestä vanhurskaaksi tapahtuu Jumalan toimesta, kun hän armahtaa. Emmekö mekin - parhaamme tehtyämme - tarvitse toista promootiota, armoa.

As you likely noticed, no one at today’s promotion was able to bestow the symbols of their new degree on themselves. In this church, such a task would be even less possible. The promotion from sinner to righteous can only be made by God and through his mercy. Isn’t it so that God’s mercy is the type of promotion that we all need. Amen.

 

© Simo Peura

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise