Seurakunnan nimen kirjoittaminen

(Jussi Lilja, 10.12.2004)

Seurakunnan nimenkirjoittamisesta on usein tullut kysymystä. Seurakunnasta päin ei ole ollut osoittaa selvää yleistä päätöstä nimenkirjoitusoikeudesta. KJ 7:7 §:ssä on mainittu toimielimen toimituskirjojen allekirjoittamisesta. Tämä ei ole aina auttanut kysyjää.

Nyt KL 7:7 § on saanut uuden sisällön, joka astuu voimaan 1.1.2005. Sen mukaan kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto päättää seurakunnan nimenkirjoitusoikeudesta. Säännös ei siis anna vastausta kysymykseen, minkä muotoinen päätös seurakunnassa tehdään, vaan antaa kirkkoneuvostolle selkeän toimivallan ko. päätöksen tekemiseen.

Päätöstä tehtäessä on tavoiteltava riittävää selkeyttä ja joustavuutta. Pitää tietää, että nimenkirjoitusoikeuden määrittäminen ei anna mitään uutta päätösvaltaa tai ratkaisu-valtaa nimenkirjoittajalle. Määrittely antaa ulkopuoliselle tiedon siitä, keiden nimenkirjoit-taminen sitoo sitä yhteisöä, jonka nimissä sopimus tai vastaava asiakirja allekirjoitetaan.

Yhteisön nimenkirjoittaja on aina vastuussa siitä, että asianomaiset päätökset asiassa on tehty ja että hänellä on valtuudet juuri ko. tilanteessa yhteisön nimenkirjoittamiseen. Toimivallan ylittänyt voi joutua vastuuseen aiheuttamastaan vahingosta.

Nimenkirjoituspäätöksessä on vaikea ryhtyä rajaamaan näitä oikeuksia tiettyihin asioihin, joita kirkkoherra tai talouspäällikkö voi allekirjoittaa. Tehtäväjako on seurakunnan sisällä olemassa, mutta tähän päätökseen näitä valtuutukseen on vaikea kirjoittaa niin, että ulkopuoliselta voisi edellyttää päätöksen ymmärtämistä.

Edellä olevan perusteella ajattelen, että nimenkirjoituspäätöksen sisältö on kirkkoherran ja talouspäällikön vetoisessa seurakunnassa seuraavan suuntainen:

Seurakunnan nimen kirjoittavat kirkkoherra ja talouspäällikkö yhdessä tai erikseen.

Kun on useampia johtavia viranhaltijoita, niin asiaa pitää miettiä laajemmin.

Erikseen nimen kirjoittaminen on käytännön sanelema asia, koska varsinkin talouspäälliköllä on paljon juoksevia asioita, joissa tarvitaan seurakunnan nimenkirjoittaja. Tämähän toimii myös asemavaltuutuksen perusteella. Tässä kuitenkin on tarkoitus kehittää asiaa pidemmälle.

Voi myös miettiä, olisiko kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja tässä mainittava. Kuitenkin luottamushenkilö ei yleensä ole paikalla nimeä kirjoittamaan. Joistakin erityisistä

sopimuksista voidaan luonnollisesti tehdä sopimusta hyväksyttäessä erillinen päätös, jossa todetaan sopimuksen allekirjoittajat.

Kirkkoherran sijaiseksi määrätty pappi on aina kirkkoherra täysin toimintavaltuuksin, kun hän hoitaa tehtävää. Häntä ei tarvitse erikseen mainita.

Nimenkirjoitusoikeus ei siis anna kirkkoherralle tai talouspäällikölle uusia valtuuksia, ei hankinnoissa sijoituksissa tai henkilöstövalinnoissa. Valtuudet päätösten tekemiseen ja asioiden hoitamiseen on annettu muualla. Nimenkirjoitusoikeuden määrääminen antaa ulospäin tiedon nimenkirjoittamista. Tämä autaa auttaa asioiden sujuvaa hoitamista.