Salattu mutta armollinen

Saarna Eläkeliiton kesäjuhlissa Seinäjoella 4.6.2015

Matt. 28:16-20

Lakeudella maa ja taivas kohtaavat

Jumala on ihmiselle suuri arvoitus. Sen vuoksi häntä kutsutaan salaisuudeksi. Emme voi koskettaa emmekä nähdä häntä. Silti uskomme hänen olevan olemassa.

Eteläpohjalaisellekin Jumala on suuri arvoitus. Hän on pyhä ja kunnioituksen kohde. Jumalassa on jotain juhlallista ja etäistä. Siksi täälläpäin sanotaan: ”Lakeuksilla ei pilkata Jumalaa”. Tällainen Pyhän kunnioitus on tunnusomaista sellaisellekin ihmiselle, joka harvemmin käy kirkossa tai epäröi tunnustautua uskovaiseksi.

Niin uskon arkuus kuin sen juhlavuus tekee Jumalasta helposti etäisen. Tästä huolimatta kaipaamme Jumalaa ja hänen läsnäoloaan. Tässä toivossa moni hakeutuu lakeuksille; avaralla paikalla avaran taivaan alla on helppo hengittää. Loputtomalla peltoaukealla näkee kauas. Ja mikä tärkeintä: horisontissa maa ja taivas kohtaavat. Siellä kaukana – ja samalla aivan lähellä, katsojan sydämessä – Jumala tulee luokse ja koskettaa.

Ennen kuin palaat täältä kotiseudullesi, sinun kannattaa pysähtyä lakeuksilla ja katsella kauas. Se rauhoittaa mieltä merkillisellä tavalla. Samalla huomaat, kuinka alas ja lähelle maata taivas kumartuu. On kuin salattu Jumala paljastaisi jotain hyvyydestään.

Häntä kutsutaan Pyhäksi Kolminaisuudeksi

Viime sunnuntaina vietimme Pyhän Kolminaisuuden päivää. Lukemassani evankeliumissa kerrottiin, kuinka Jeesus ilmestyi oppilailleen vielä kerran ennen paluuta Isän luo taivaaseen. Samalla hän antoi oppilaille tehtävän. Sitä kutsutaan kaste- ja lähetyskäskyksi. On mentävä kaikkeen maailmaan ja kerrottava Jeesuksen opetuksista ja teoista.

Nuoremmat sukupolvet ovat opetelleet lähetyskäskyn ulkoa rippikoulussa. Muistoni kantavat 1970-luvulle, jolloin kävin oman rippikouluni. Hyvä kuulija, kuinka oli sinun rippikoulussasi? Jouduitko opettelemaan sanasta sanaan ulkoa yhden Raamatun kaikkein tärkeimmistä jaksoista? Näin alkoivat Jeesuksen sanat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”

Kasteessa ja pappisvihkimyksessä ainakin

Näihin jakeisiin vedotaan monissa kirkon tilanteissa. Ne luetaan kasteen yhteydessä. Samoin niitä käytetään pappisvihkimyksessä. Ensin jakeet luetaan alttarilla. Sitten piispa lausuu ne toistamiseen ja piirtää kädellään ristinmerkin. Näin uusi pappi tulee vihityksi.

Jakeiden ytimessä ovat Jeesuksen sanat: ” Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Raamattu mainitsee Pyhän Kolminaisuuden vain muutaman kerran. Kohdat ovat sitäkin merkittävämpiä, kuten kaste- ja lähetyskäsky. Miksi Jumalan nimeä käytetään tärkeissä kohdissa näin?

Kasteessa tarkoitus on kertoa, minkä Jumalan yhteyteen kastettava liitetään kasteen kautta. Sinuakin Raamatun Jumala on tullut lähelle kastejuhlassasi. Sitä et itse voi muistaa, mutta ehkä paikalla olleet sukulaisesi tai vanhempasi ovat siitä kertoneet, kun sinut kastettiin Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Vihkimyksessä papin mieleen puolestaan palautetaan se, mitä varten kirkko lähettää hänet työhön: ei omalle asialle eikä tuntemattoman Jumalan asialle vaan kertomaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan pelastavista teoista. - Huomasitko muuten sen, että tämän jumalanpalveluksen alussa liturgi ilmoitti, kenen nimessä olemme koolla. Samoin tapahtuu silloin, kun jumalanpalvelus päätetään: siunaamalla kristikansa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Alku ja loppu - ne tärkeimmät ja kaikki siltä väliltä toteutuu Pyhän Kolminaisuuden edessä ja nimessä.

Kuinka Jumalan voi tuntea?

Lakeudella kasvanut katsoo kauas, jotta hän tavoittaisi Jumalan, hänet, jota ei pilkata vaan kunnioitetaan. Mutta olisiko jokin muu keino tavoittaa ja ymmärtää Jumalan salattua olemusta kuin mennä lakeuksille tähyämään?

Kristinuskon Jumala-käsitykseen sisältyy ajatus ihmiskasvoisesta Jumalasta. Hänellä on ihmisen kasvot. Kärsivän, kuolevan ihmisen kasvot. Niihin katsomalla Jumalan salaisuus raottuu.

Kirkon perinteessä ajatellaan, että ihminen ei voi lähestyä Jumalaa suoraan ja katsella häntä kasvoista kasvoihin ilman välikappaletta. Tällainen pyrkimys olisi uhkarohkea, sillä Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme syntisiä. Emme kestäisi, jos Jumala asettuisi pyhyydessään keskuuteemme näkyvällä tavalla. Hänen kirkkautensa ensin sokaisisi ja sitten tuhoaisi meidät.

Sen vuoksi Jumala on ottanut ihmisen kasvot. Hän lähestyy meitä Raamatun Jeesuksessa. Jumalan jumalallinen puoli jää ikään kuin piiloon, hänestä näkyvät vain juutalaisen miehen ulkoinen hahmo ja kasvot. Tässä muodossa hän tulee luoksemme: ensin syntymällä ihmiseksi, sitten kärsimällä ja kuolemalla ristillä. Jumala kohtaa syntiset ristin Jeesukseen kätkeytyneenä.

Jos siis haluamme oppia tuntemaan Jumalaa, meidän on kiinnitettävä katseemme ja tarkkaavaisuutemme ristin Jeesukseen. Tähän Pyhä Henki meitä ohjaa. Hän sanoo: ”Katselkaa Kristusta ristillä, hän ei ole kuka tahansa viisauden opettaja ja ihmeiden tekijä. Hän on teidän Jumalanne, joka kärsii puolestanne teidät pelastaakseen.”

Kristuksen kasvoja tarkatessamme meille paljastuu Isän Jumalan rakkaus. Se on omasta luopuvaa ja itsensä uhriksi antavaa rakkautta. Ei mitä tahansa rakkautta. Sitä, joka ei tavoittele omaa etuaan vaan luopuu kaikesta toisten hyväksi. Juuri tämän Isä ja Poika ja Pyhä Henki haluaa meidän oivaltavan – silloinkin, kun tähyämme kauas, sinne, missä maa ja taivas kohtaavat.

Ja on vielä toinenkin syy, miksi pitää tarkata Kristuksen kasvoja. Ne paljastavat meille lähimmäisen hädän ja kehottavat tekemään hyvää hänelle.

Lopuksi läsnäolon lupaus ja siunaus

Kastekäsky päättyy lupaukseen, jonka Jeesus antaa oppilailleen. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kun katsomme horisonttiin, jossa maan ja taivaan raja liukenee pois, toivomme, että Jumala olisi läsnä elämässämme. Samalla tiedämme, ettemme ihmisinä pääse kovin lähelle Jumalaa. Mutta kun Kristus lähestyy meitä, voimme tunnistaa hänen kasvoiltaan Isän Jumalan armon. Kun Kristus on läsnä, Jumala armokin on totta meille. Silloin jaksamme tähytä tulevaisuutta rohkeasti; silloin saamme voiman palvella lähimmäistä vilpittömällä mielellä.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Aamen.

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise