Pelastustie on pidettävä avoinna

Puhe Jyväskylän uuden keskuspaloaseman ja pelastuslaitoksen lipun käyttöön siunaamisessa 8.11.2011

Lapuan tuomiokirkkoon kuljetaan tietä, jonka alkuun on asetettu pysäköintikielto. Syy kieltoon käy ilmi lisäkyltistä. Siinä on sana ”pelastustie”. Kulku on siten pidettävä avoinna kaikissa tilanteissa, sillä myös tuomiokirkossa voi sattua onnettomuus. Mutta riittääkö se, että pelastajat pääsevät paikalle?

Kaupungin ja maakunnan asukkaille tämä päivä on ilon ja kiitollisuuden päivä. Uudet tilat osoittavat, että yhteiskunta haluaa huolehtia kansalaisistaan. Ihmisten turvallisuudentunne kasvaa, ja hätään joutuneilla on paremmat mahdollisuudet saada apua.

Kun tänään vihimme käyttöön uuden keskuspaloaseman ja pelastuslaitoksen lipun, mielessämme ovat ne, jotka työskentelevät täällä. Työnne on vaativaa. Toisinaan joudutte asettamaan itsenne alttiiksi vaaratilanteissa. Työssänne vaaditaan tervejärkistä harkintaa ja oivalluskykyä. Pelastajat joutuvat myös kohtaamaan ihmisen kärsimystä. Kaikki hädänalaiset eivät selviydy, ja pelastajien mieleen kertyy kuormaa. Sitä on jaksettava kantaa, ja sitä on kyettävä jakamaan toisten kanssa.

Kauhajoen koulusurmien jälkeen Keski-Suomeen perustettiin kirkon henkisen huollon ryhmä. Viranomaisten pyynnöstä se voidaan kutsua pelastustoimen avuksi auttamaan henkisen hädän kohtaamisessa. Kirkon työntekijät ovat apuna myös silloin, kun viranomaisten tehtäväksi tulee viedä suruviestejä.

Kuulemamme raamatunjakso kertoo Laupiaasta Samarialaisesta. Hän on esikuva kaikille auttajille. Varoittavia esimerkkejä ovat sen sijaan pappi ja leeviläinen. Näille kolmelle yhteistä oli se, että he kaikki näkivät verille piestyn uhrin. Kaksi ensimmäistä menivät näkemästään huolimatta kuitenkin ohi.

Auttamisen vastuu kuuluu jokaiselle. Emme saa väistää hädänalaista, vaikka tiedämme, että on olemassa auttamisen ammattilaisia. Jokaisen velvollisuus on työtehtävästä riippumatta auttaa toista avuntarpeeseen joutunutta ihmistä.

Laupias samarialainen poikkesi kahdesta muusta siinä, että lähimmäisen hätä kosketti häntä. ”Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli”, kertoo Luukas. Ratkaisevaa oli, että samarialainen salli hädän käydä sydämelleen. Se sai hänet auttamaan ja toimimaan. Meistäkin tulee lähimmäisen auttajia vasta silloin, kun kohtaamme inhimillisen hädän ja annamme sen puhutella. Vasta silloin alamme tehdä hyvää toisille.

Hyvän tekemisen kaikupohjana on tietoisuus siitä, että jokainen, siis kukin meistä, voi joutua hätään. Arvostamme pelastuslaitoksen henkilöstön ponnisteluja ehkäpä juuri ihmiselämän haurauden vuoksi. Toivomme teidän jaksavan, kun me emme itse enää jaksa emmekä selviydy, vaan elämämme jatkuminen on teidän varassanne.

Mutta toisinaan eivät teidänkään voimanne riitä. Siksi pyydämme teille tänään armolliselta Jumalalta apua, voimaa ja siunausta.

Pelastustie on pidettävä aina ja kaikilla tavoin avoinna. Pelastajien pääsyä paikalle ei pidä estää. Tämä koskee myös Jumalaa ja hänen toimintamahdollisuuksiaan. Jeesus Kristus on suuri laupias samarialainen. Hän on pitänyt huolen siitä, että Jumalan hyvyys pääsee ihmisten luokse. Herramme on kohdannut hätämme ja uhrannut itsensä puolestamme. Hänen ristinsä on avoimen pelastustien pysyvä tunnus.

Tänään vihittävään lippuun on kuvattu Kristuksen risti. Se on tunnus, jonka alla on hyvä toimia lähimmäisten parhaaksi. Lipun risti muistuttaa, että jokaiseen pelastustehtävään lähtiessä saa hiljaisessa rukouksessa pyytää hyvän Jumalan siunausta ja varjelusta. Aamen.