Nyt se tulee

Saarna Taulumäen kirkossa 24.12.2011

Muutama viikko sitten istuin kirkossa seurakuntalaisten kanssa laulamassa kauneimpia joululauluja. Urkuri soitti johdantosävelet tuttuun joululauluun. Samassa läpi urkujen soiton kuului heleä lapsen ääni: ”Nyt se tulee”. Pian veisasimme hymyssä suin ”Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella…”. Lapsen odotus oli täyttynyt.
”Nyt se tulee”. Pian alkaa joulun vietto, odotuksen aika on ohitse. Joulu tulee kaikille, niin lapsille kuin meille varttuneille. Mitä sinä odotat tältä joululta?
Joulun tekeminen
Viime päivinä omat jouluodotukset ovat tainneet jäädä sivuasiaksi. On ollut vain juhlaa edeltävää kiirettä. Ei ole ollut mahdollisuutta pysähtyä ja pukea odotuksia sanoiksi. Meidän perheessä valmistelujen taitekohta on joulurauhan julistus. Jos vain mahdollista, katsomme sen kello 12. aikaan. Rauhanjulistus tulee varmuudella, sillä ajankulua ei voi pysäyttää. Hyvä niin, sillä julistus katkaisee tekemisen kiireet. Joulurauha on merkki siitä, että juhlan vietto voi alkaa.
Joulurauhan alettua huomaa, että joulu ei tule tälläkään kertaa valmiiksi. Paljon saa myös jäädä keskeneräiseksi. Siitä huolimatta joulu tulee vastustamattomalla voimallaan. Se tulee sinne, missä vietetään niukkaa tai yksinäistä aattoiltaa, ja sinne, missä on paljon väkeä koolla tai missä iloitaan hälisten. Niin, mitä sinä odotat tältä joululta?
Rauha ja levollisuus
Omaan odotukseeni kuuluu levollisen mielen toive. Se on odotukseni, koska maailmalta on kiirinyt koko syksyn monia rauhattomia viestejä. Väsymiseen asti olemme joutuneet seuraamaan uutisia riittämättömästä rahasta, horjuvasta taloudesta ja joulukaupan ainaisesta kasvusta. Kuinka turhalta tämä kaikki tuntuukaan. Olemme kuulleet myös viestejä sodan melskeistä. Itä-Afrikassa kuollaan nälkään. Kaikki eivät voi viettää joulua rauhassa.
Ulkoinen levottomuus tekee ihmisen mielen myös sisältä levottomaksi. Siihen voi olla muitakin syitä. Väistämättä mietimme, alkavatko maailman murheet vaikuttaa omaan elämään. Syntyy levollisen mielen kaipuu. Kunpa tänä jouluna jokainen meistä voisi kokea olonsa turvalliseksi ja sanoa iloisesti: ”nyt se tulee, levollinen mieli”.
Hyvä, sovinnollinen mieli
Odotan sitäkin, että tänä jouluna ihmisillä olisi hyvä tahto ja sovinnollinen mieli. Joillekin joulu saattaa olla vaikea aikaa ristiriitojen vuoksi. Paha olo saattaa kasvaa juuri jouluna, johon sisältyy niin monia myönteisiä ja hyvän tahdon odotuksia. Mutta jospa en pystykään vastaamaan niihin.
Mahdollisuus viettää joulu sovinnossa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa on suuri lahja. Se on samalla tehtävä. Kukin meistä voi valmistaa läheisilleen sovinnollista joulujuhlaa. Sen ehtii tehdä vieläkin. Jouluna voi pyytää anteeksi ja sopia rikkoutuneita välejä. Jouluna voi unohtaa kokemansa vääryyden. Jouluna voi murtaa puhumattomuuden muurit. Jouluna voi osoittaa pienillä eleillä, että välittää. Ehkäpä nämä odotukset täyttyvät sinun joulussasi. Pääset kiitollisella mielellä sanomaan: ”nyt se tulee, rauha ja sovinto ihmisten välille”.
Yhteys
Kolmas odotukseni on, että ihmisten keskinäinen yhteys vahvistuu. Kun opiskelijanuoret palaavat kotiin, talo on täynnä elämää. Kun kohtaa jälleen omat vanhemmat, sisarukset tai edeltävän sukupolven sukulaiset, lapsuuden joulut palaavat mieleen. Isovanhempien kokemusten kautta lastenlapset pääsevät kurkistamaan kauas taaksepäin. Moni meistä huomaa juuri jouluna, että on yksi lenkki sukupolvien pitkässä ketjussa.
Meille suomalaisille elämästä on tullut kovin yksityistä. Jouluna kuitenkin avaamme kotimme myös muille kuin ydinperheen jäsenille. Jouluna syntyy halua huolehtia niistäkin, jotka muutoin jäisivät yksin tai vaille toisten ihmisten kohtaamisen tuomaa lämpöä. Sen vuoksi on tärkeää, että myös sairaaloissa ja laitoksissa henkilökunta huolehtii niistä, joilla ei ole muita lähellään.
Miksi nämä kolme – levollisuus, sovinnollinen mieli ja ihmisten yhteys – ovat niin merkityksellisiä ja jotenkin luontaisia odotuksia juuri jouluna? Oletko huomannut, että ne kaikki liittyvät joulun sanomaan?
Kaiken perusta on joulun evankeliumissa
Jouluyönä enkelit julistivat pelokkaille paimenille iloista uutista Jeesuksen syntymästä. Taivaan joukot veisasivat Jumalan kunniaa ja vakuuttivat, että ihmisillä olisi rauha maan päällä. Pitkä odotus oli päättynyt: maailmaan, sen pimeyden keskelle, oli tullut Pelastaja. Jumalaa ei enää tarvinnut pelätä. Hänet saattoi kohdata levollisesti. Niin on tänäkin jouluna. Seimessä nukkuvassa lapsessa Jumala lähestyy meitä. Hän osoittaa rakastavansa kadottamiaan ihmisiä.
Joulu sisältää myös sanoman sovinnosta. Kerran hylkäsimme Luojamme ja eron vaikutukset tuntuvat meissä vieläkin. Ensimmäisenä jouluna alkoi kuitenkin aivan uusi vaihe. Seimen lapsi varttui maailman syntien Sovittajaksi. Hän tuli luoksemme uhratakseen itsensä. Hänen vuokseen yhteys Luojaan palautui. Siellä missä joulun sovinnollinen sanoma koskettaa ihmissydämiä, syntyy yhteys myös ihmisten välille.
Mikä tulee?
Mikä tai kuka mahtoi olla se, jota lapsi odotti sanoessaan ”nyt se tulee”? Namuset kuusen oksilla, pienten kynttiläisten valo, lasten piirileikki vai viimeisen säkeistön paras joululahja? Ehkäpä hän odotti näitä kaikkia. Kuinka laulu päättyikään? - ”Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.” Nyt hän tulee: joulu ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Aamen.
Toivotan kaikille kaupungin ja maakunnan asukkaille levollista ja iloista joulua.