Minä ja lukija

Saarna pappisvihkimyksessä Lapualla 18.1.2015

Lk. 4:16-21

Päivämäärää emme tiedä, mutta sapatti se oli joka tapauksessa. Paikka oli Nasaretin synagoga. Siellä vietettiin jumalanpalvelusta totuttuun tapaan. Jännitys kuitenkin väreili ilmassa. Paikalle oli saapunut julkisuuden henkilö. Aiemmin hän oli esiintynyt muutaman kerran voimallisesti. Niinpä hänestä oli tullut yleinen puheenaihe. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja uteliaita. Heidän mielessään pyöri lukuisia kysymyksiä. Sanoisiko hän jotain täällä? Mitä se olisi?

Luukas kuvaa tapahtumia synagogassa dramaattisin kääntein. Kertomuksen loppuosaa emme kuitenkaan kuulleet, sillä se on varattu erästä toista sunnuntaita varten. Kerron kuitenkin teille, kuinka tapahtumat etenivät. Se meni näin: Jeesuksen kuulijat joutuivat vähitellen raivon valtaan. He veivät hänet jyrkänteelle ja aikoivat syöstä hänet alas. Nasaretin Mestari kuitenkin käveli tyynesti ihmisjoukon halki ja poistui kotikaupungistaan. Miksi näin kävi? Miksi kuulijat ajoivat Jeesuksen keskuudestaan? - Tämän selvittämiseksi on palattava takaisin kertomuksen alkupuolelle.

Herran voideltu ja ilosanoma

Kun Jeesus astui lukupulpetin taakse, otti kirjakäärön ja alkoi lukea siitä, hän toimi kuten synagogassa oli tapana. Miesten tehtävä oli lukea pyhiä kirjoituksia. Näyttää siltä, että tällä kertaa Jeesus valitsi itse luettavan kohdan. Se oli Vanhasta testamentista profeetta Jesajan kirjasta.

Tuossa kohdassa kerrotaan ilosanoman tuojasta. Häntä nimitetään Herran voidelluksi. Kun hän saapuisi, kaikki muuttuisi. Köyhille luvataan tulevaisuus, murtuneiden mieli parannetaan, vangit vapautetaan, sokeat saavat näkönsä, sorretut pääsevät vapauteen, murheellisia lohdutetaan ja kyynelten sijaan tulee ilo. Olipa siis kysymys minkälaisesta murheesta, tuskasta tai epätoivosta tahansa, lopputulos olisi hyvä. Herran voidellun saapuminen olisi uuden aikakauden alku. Ihmisten elämäntodellisuus muuttuisi aivan toisenlaiseksi.

Olen varma, että Jeesuksen lukiessa näitä Jesajan kirjan sanoja, monessa kuulijassa heräsi kaipaus ja syntyi toivo. Kansa nimittäin eli raskaan ikeen alla. Roomalaiset miehittivät maata: moni oli kahleissa tai kärsi sorrosta. Ja itsestään selvää on, että tuohonkin aikaan oli köyhiä, kärsiviä ja sairauden kanssa kamppailevia ilman toivoa paremmasta.

Ja niin on nytkin. Me ihmiset kamppailemme yhä edelleen elämän suurten kysymysten kanssa. Joku meistä täällä kirkossa olevista suree kuollutta läheistään. Toinen käy taistelua sairauden kanssa. Kolmas on kovilla perheen elämän vaikeuksien vuoksi. Neljäs kärsii yksinäisyydestä. Viides... tätä luettelemista voisi jatkaa pitkään, sillä hyvänkin elämän varjona ovat usein monenlaiset murheet.

Olisi luullut, että kuulijat olisivat ilolla ottaneet vastaan Jeesuksen sanoman. Hän tunsi kuulijoiden tilanteen, ymmärsi ja lohdutti heitä. Vastaanotto oli kuitenkin epäröivä ja lopulta tyly. Miksi?

Toteen Jeesuksessa

Jesajan kirjan kohta on kirjoitettu minä-muotoon. "Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan ilosanomaa..." Näin Jeesus luki kirjakääröstä. Kun tuota kohtaa oli aikaisemmin luettu, sanalla "minä" oli aina tarkoitettu Herran voideltua. Hän ikään kuin kertoi Jesajan tekstin kautta siitä, mitä tekisi ja kuinka muuttaisi ihmisten elämän. Lukukappale oli ennustus Messiaan, Pelastajan, saapumisesta. Sillä ei tarkoitettu lukijaa - tämä oli kuulijoille selvää. Nyt, Jeesuksen toimiessa lukijana oli kuitenkin toisin, ja sen kuulijat vähitellen oivalsivat.

Kun Jeesus oli lopettanut lukemisen ja antanut kirjakäärön avustajalle, synagogaan kokoontuneet olivat hiljaa. "He katsoivat tarkkaavasti häneen", kertoo Luukas. Lopulta Jeesus puhui ja selitti lukemansa kohdan sisällön. Jeesuksen saarna oli lyhyt tai ainakin siitä on talletettu Raamattuun vain yksi virke. "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." Tulkinta oli uusi. Sitä ei oltu kuultu koskaan aiemmin. Se oli kuin uutispommi, jonka Jeesus heitti kuulijoidensa keskuuteen.

Sanomalla näin Jeesus paljasti salaisuutensa. Tämän juhlapäivän evankeliumissa on kysymys siitä, kuka Jeesus on. Tuona sapattina Jeesus kertoi kotikaupunkinsa asukkaille, että hän on Messias, Pelastaja, ja armon sanoman tuoja. Tätä sanomaa nasaretilaisten oli vaikea niellä. Hän oli Joosefin poika, ei sen enempää!

Vaatii kannanottoa

Kristinuskon keskipisteessä on Jeesus Nasaretilaisen henkilö. Hän ei ole helppo kohdattavaksi. Hän ikään kuin asettuu meitä vastapäätä ja vaatii kannanottoa. Juuri näin tapahtui  synagogassa tuona sapattina. Kotikaupungin asukkaiden vastaus oli torjuva. Turha meidän on kuitenkaan heitä syytellä, sillä olemme itse saman kysymyksen edessä. Mitä sinä sanot? Kuka Jeesus on sinulle? Uskotko häneen? Ja mitä uskominen on?

Usko on luottamusta siihen, että Jeesus Kristus puhui totta itsestään. Se on sydämen kiinnittämistä häneen ja avun odottamista elämän suurissa kysymyksissä. Usko on levon löytämistä, kun on kauan etsinyt elämäänsä tarkoitusta. Usko on turvautumista armoon, siihen, minkä ja kenen vuoksi tiedän Jumalan hyväksyvän minut puutteistani ja syntisyydestäni huolimatta.

Kirkon palvelijat

Kristillisen kirkon tehtäväksi tuli kertoa, että Jesajan ennustama Messias on tullut tähän maailmaan ja että hänen nimensä on Jeesus Nasaretilainen. Tätä sanomaa viemme eteenpäin monin eri tavoin. Tänään tuomiokirkkoseurakunnassa vietetään Kansan Raamattuseuran järjestämiä Sanan talvipäiviä. KRS on yksi kirkon palvelujärjestöistä. Se rohkaisee kirkon jäseniä kantamaan seurakuntalaisen vastuuuta kirkon työssä. Evankeliumin sanoman julistaminen - tavalla tai toisella - on meidän jokaisen tehtävä.

Tänään kirkkomme saa kaksi uutta pappia. He haluavat lähteä palvelemaan Kristusta ja hänen kirkkoaan. Seurakunnat ovat kutsuneet heidät työhön. Heitä on koeteltu ja arvioitu. Pian he tunnustavat uskonsa yhdessä seurakunnan kanssa. Lopuksi pyydämme heille erityistä Pyhän Hengen lahjaa, jotta he olisivat valmiit hoitamaan pappisvirkaa.

Pappisvihkimyksessä heiltä tiedustellaan, tahtovatko he julistaa ja opettaa evankeliumia puhtaasti. Teillä on huikea sanoma kerrottavana. Jeesus Kristus on evankeliumin sisältö. Tulette kohtaamaan monenlaisia kuulijoita. Toisia sananne eivät kosketa. Jotkut torjuvat sanomanne. Mutta on monia, jotka kaipaavat Jumalan armoa ja Kristuksen läsnäoloa elämäänsä. Älkää koskaan aliarvioiko kuulijoiden hengellisiä odotuksia. Meissä ihmisissä elää Jumalan kaipuu. Sydämemme löytää rauhan vasta Jumalassa. Eri tavoin kahlehdittuja ja Kristuksen apua tarvitsevia on paljon. Puhukaa heille lohdullisia armon sanoja niin kuin Jeesus puhui kerran Nasaretin synagogassa. Aamen.

 

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise