Matkaraportti Intiasta

20.- 29.1.2015

Tutustuin 20.-29.1.2015 Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) toimintaan Intiassa. Matkanjohtajana oli medialähetysjohtaja Juha Auvinen. Puolisoni Anni Peura osallistui matkalle omalla kustannuksellaan. Matka suuntautui New Delhiin, Ranchiin ja Chennaihin. Tapasimme Delhissä paavin nuntiuksen arkkipiispa Salvatore Pennachion ja Sansan yhteistyökumppanin Trans World Radion (TWR) johtoa ja työntekijöitä. Ranchissa TRW toimii yhteistyössä kahden luterilaisen kirkon ja Pohjois-Intian kirkon (CNI, unioitu) kanssa. Chennaissa tutustuimme Intian luterilaisten kirkkojen yhteistyöelimen Intia yhdistyneet evankelis-luterilaiset kirkot (UELCI) ja Gurukulun teologisen seminaarin toimintaan. Saarnasin seminaarin jumalanpalveluksessa. Osallistuimme Chennain lähistöllä Mahabalipuramissa UELCI:n ja sen yhteistyökumppaneiden kokoukseen, jossa pidin esitelmän kirkkomme lähetystyöstä. Matka tarjosi oivallisen mahdollisuuden perehtyä radiolähetystyöhön ja Intian kristittyjen vaikeutuneeseen tilanteeseen.

21.-22.1.

New Delhissä tarkoituksemme oli tavata Suomen Intian suurlähettiläs Pölhöä. Se ei kuitenkaan onnistunut suurlähettilään työmatkan vuoksi. Pölhö järjesti meille ystävällisesti tapaamisen arkkipiispa Pennachion kanssa, joka on toiminut Delhissä nuntiuksena kahdeksan vuotta. Arkkipiispa selosti uskontojen tilannetta Intiassa. Kristittyjen asema on vaikeutunut merkittävästi hindunationalistien toimien johdosta. Pääministeri Narendra Modi tukee näiden pyrkimyksiä. Kristittyjen kimppuun on hyökätty. Joulua, joka on Intiassa ainoa kristillinen juhlapäivä ja kansallinen vapaapäivä, kehotettiin viettämään tällä kertaa ”hyvän hallinnon päivänä”. Intian kirkot ovat yhteisessä julkilausumassa vedonneet pääministeri Modiin, jotta tämä muuttaisi hallituksen linjaa. Hindunationalistit pyrkivät väkivalloin käännyttämään kristinuskon omaksuneet hindut takaisin hindulaisuuteen. Ohjelmaa kutsutaan nimellä ”Ghar Wapsi” / ”Come home”. Kristityt ovat ilmaisseet jyrkän vastalauseensa. Katolinen kirkko on suurin Intian kirkoista ja osallistuu Intian kirkkojen neuvoston (NCCI) työskentelyyn (vastaa paikallista Global Christian Forumia). Arkkipiispa Pennachio tarjosi meille lounaan.

Intialaiset isäntämme veivät meidät lyhyelle kiertoajelulle New Delhiin. Pääkaupunki valmistautui parhaillaan Tasavallan päivään, joka on toinen tärkeimmistä kansallisista juhlapäivistä. Modi oli kutsunut vieraakseen presidentti Obaman. Tästä seurasi tarkat turvatoimet. Kaupungissa oli runsaasti poliiseja ja sotilaita, lentokenttien turvatoimet myöhästyttivät lentoja ja kaupungin ilmatila oli keskipäivän aikaan suljettu ylilentoharjoitusten vuoksi.

Kiertoajelun jälkeen kävimme TWR:n toimistolla ja keskustelimme sen työntekijöiden kanssa. TWR on amerikkalainen, eri puolilla maailmaa toimiva medialähetysjärjestö, jonka päämaja on Caryssa USA:ssa (North Carolina). Intiassa sillä on noin 200 työntekijää 25 eri toimistossa. Työntekijät kuuluvat protestanttisiin kirkkoihin. Haastattelussa he kertoivat ensimmäiseksi, kuinka monta vuotta olivat olleet kristittyjä. Sansa rahoittaa TWR:n radio-ohjelmia 17 eri kielellä sekä kahden suomalaisen projektityöntekijän työn ja heidän tekemänsä hindinkieliset TV-ohjelmat. TWR-Intia radioi ohjelmia kaikkiaan 67 kielellä, lähettää päivittäin ohjelmaa 17 tuntia ja saa kuukaudessa 20 000 kuulijavastausta. Sansan rahoittamien ohjelmien kuuluvuusalueella elää noin 450 milj. ihmistä.

22.-23.1

Matkamme suuntautui Delhistä itään Ranchiin, Jharkhandin osavaltioon. Siellä sijaitsee kahden luterilaisen Gossner-kirkon päämaja. Näistä vanhempi syntyi Gossner-lähetyksen työn tuloksena 1900-luvun alussa. Toimintansa alkuvaiheessa SLS tuki taloudellisesti Intiaan matkanneen lähetin, Hermann Onaschin työtä 1860-luvulla. Tavallaan Sansa on jatkanut suomalaista lähetystyötä tukemalla TWR:n ja luterilaisten kirkkojen toimintaa. Gossner-kirkko jakautui 1960-luvulla heimojen välisten ristiriitojen vuoksi. Nuorempi kirkoista ei kuulu UELCI:hin. Kirkot kuitenkin käyttävät edelleen samaa kirkkoa tuomiokirkkonaan. Tapasimme kummankin kirkon johtavan piispan. Kirkot omistavat Ranchin keskustassa ison maa-alueen, jolle on sijoitettu mm. kouluja, sairaala ja kirkkojen toimintayksiköitä.

Ranchissa TWR toimii läheisessä yhteistyössä paitsi luterilaisten kirkkojen myös Pohjois-Intian kirkon (CNI) kanssa. Kirkot huolehtivat TWR:n ohjelmien jälkihoidosta kentällä: mikäli ohjelmien kuuntelun tuloksena syntyy esimerkiksi tarve raamatturyhmien muodostamiseen, kirkot vastaavat niistä. TWR:llä on alueella kuusi työntekijää. Heidän joukkoonsa kuuluu nainen, jonka puoliso surmattiin kahdeksan vuotta sitten tämän vieraillessa heimokylässä. Matkan aikana kävi useaan kertaan ilmeiseksi, että Kristukseen uskomisella on hintansa: kristityksi kääntyminen voi merkitä yhteyksien katkeamista omaan perheeseen tai jopa kuolemaa.

Ennen lähtöä Delhin kautta Etelä-Intian Chennaihin, Tamil Nadun osavaltioon, vierailimme Ranchissa kirkkojen ylläpitämässä collegessa, jossa koulutetaan kirkkojen tulevat papit. Pyrkimyksenä on nostaa koulutuksen tasoa niin, että collegessa voidaan suorittaa M.Divinity -tutkinto. Tämä edellyttää sekä opettajien pätevyyden nostamista että kirjaston saattamista ajantasalle. Kampuksella sijaitsee myös toinen yleinen college, jossa on 10000 opiskelijaa. Tutustuimme lisäksi tuomiokirkkoon ja osavaltion museoon.

24.-25.1.

Lauantaina vierailimme UELCI:n toimistossa, jossa meille esiteltiin kattojärjestön toimintaa. Painopisteisiin kuuluu työ syrjäisessä asemassa olevien dalitien ja adivasien hyväksi. Pääsihteeri Augustine Jeyakumar johtaa määrätietoisella otteella. Hänen asemaansa näyttää vahvemmalta kuin yhdenkään jäsenkirkon piispan. Hän toimii myös LM:n Intian kansalliskomitean pääsihteerinä. Jeyakumar oli hyvin kriittinen pohjoisen kirkkojen yksipuolista lähetysnäkyä kohtaan: evankeliumin julistaminen on unohdettu ja rahoittajakirkot ja –järjestöt vaativat kirkkoja keskittymään pelkästään sosiaalieettisiin kysymyksiin. Sama kritiikki näyttää yhä uudestaan tulevan etelän ja idän kirkoista, ja pohjoisen kirkkojen tulisi ottaa se vakavasti.

Kirkon toimisto sijaitsee Chennaissa Gurukulin luterilaisen teologisen collegen (GLTC) yhteydessä. Sen rehtorina toimii K. David Udayakumar. Hän esitteli meille seminaarin toimintaa ja teologisia painotuksia. Seminaarin toimintaa uudistettiin voimakkaasti 1985, kun se uhkasi kuihtua. GLTC:n teologia on vahvasti kontekstuaalista.

Iltapäivillä UELCI vei meidät kiertoajelulle Chennaihin. Perimätiedon mukaan apostoli Tuomas lähti muista apostoleista poiketen itään ja päätyi lopulta Intiaan, ensin Keralaan ja sitten Chennain alueelle. Hän julisti evankeliumia läheisellä vuorella, joka kantaa nykyisin hänen nimeään. Vuorella on katolinen kirkko, jossa säilytetään jokaisen apostolin pyhäinjäännöspalaa. Chennaissa on myös luola, johon Tuomas piiloutui vihamielisiltä hinduilta. Perimätiedon mukaan hänet surmattiin luolassa. Tuomas on haudattu Santhomen katoliseen basilikaan. Chennai on Santiago de Compostelan ja Rooman ohella ainoa kaupunki, jossa on apostolin hauta.

Sunnuntaina ryhmäämme liittyi piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen. Tapasimme ensin GLTCn opettajia. Rehtori esitti tällä kertaa monia toiveita kirkollemme. He haluaisivat saada suomalaisen Luther-tutkimuksen julkaisuja, tietokoneita kirjaston kehittämiseen, rahoitusta Luther-professuuria varten ja opettajavierailuja seminaariin. Ensimmäiseen toiveeseen voinemme vastata myönteisesti. Opettajavierailun järjestämistä tulisi harkita yhteistyössä lähetysjärjestöjen kanssa. Tapasin myös nykyisen rehtorin edeltäjän, teol. tri Jesudossin, joka vei 1980-luvulla läpi seminaarin uudistamisen. Edellisestä tapaamisesta Saksassa Martin-Luther-Bundissa oli kulunut 34 vuotta. Lopuksi kokoonnuimme jumalanpalvelukseen seminaarin kirkkoon, jossa saarnasin teologian opiskelijoista koostuvalle seurakunnalle. Jumalanpalveluksen toteutuksesta vastasivat opiskelijat. Myöhään illalla siirryimme Mahabalipuramiin UELCI:n Round Table -kokoukseen.

26.-28.1.

UELCI kokoaa joka toinen vuosi yhteiseen neuvotteluun jäsenkirkkonsa ja yhteistyökumppaninsa. Sansan lisäksi edustettuina olivat ELCA, Svenska kyrkan, Normisjon, Leipzig Missionswerk, LML, Uruguayn ja Argentiinan ev.lut. kirkko, Hermannsburgin ev.lut. missio, Swedish Mission Counsil ja Gossner Mission. Kokouksessa olivat edustettuna kaikki 11 jäsenkirkkoa sekä täysjäsenyyttä hakeva Christ Lutheran Church. Viime mainittu toimii varsin dynaamisesti ja on pikemmin lähetysjärjestö kuin kirkko. Sen toiminta ulottuu myös Nepaliin, Bangladeshiin ja Bhutaniin. Kukin kirkko kertoi tekemästään lähetystyöstä. Kirkot ovat keskenään hyvin erilaisia ja kasvavia kirkkoja. Niiden evankeliointityö on erittäin vahvaa. Intiassa on luterilaisia kristittyjä arviolta 4,6 milj. UELCI:n puheenjohtajana toimii piispa Godwin Nag (ELCITHS).

Omassa esityksessäni korostin holistista lähetysnäkemystä ja kerroin kirkkomme lähetysstrategian tavoitteista. Näyttää siltä, että Intian luterilaisilla kirkoilla on varsin selkeä näkemys siitä, että lähetyksen tulee olla kokonaisvaltaista. Jeyakumar totesi kriittisesti, että nykyisin LML ei tue kirkkojen julistustyötä. Hän varoitti siitä, että lännen kirkot ja järjestöt tekevät Intian kirkoista omien strategioidensa testilaboratorioita. Niiden tulisi kontekstualisoida ideansa. Kun oman kirkkomme lähetysstrategiaa päivitetään, edellä todettu on syytä pitää mielessä.

Muut esitelmät käsittelivät sielujen voittamista kristillisen elämäntavan kautta, kristittyjen yhteistä pappeutta, kirkkojen toiminnan transparenttisuutta ja luotettavuutta sekä naisten palvelutehtävää kirkossa.

Keskustelussa korostettiin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kirkkojen ongelmien käsittelyssä. Taustalla vaikutti LWSIT:n johtajan epäillyt väärinkäytökset. Hänet pakotettiin eroamaan tehtävästään, ja hänen toimiaan tutkitaan. Väärinkäytösten avoimen käsittelyn vuoksi LML:n ja muiden rahoittajien luottamus on palautumassa. Toinen ajankohtainen puheenaihe oli kristittyjen vaikeutunut asema. Hindulaisuus ei ole Intiassa erityisen suvaitsevainen uskonto. NCCI:n pääsihteeri Roger Gaikwad kertoi, että kristittyjä varten on otettu käyttöön hätäpuhelinnumero, josta saa juridista apua. Kristityt pyrkivät myös lisäämään painetta hindunationalistista hallitusta kohtaan, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi yhteiskunnassa. Kolmas keskustelunaihe oli naisten asema. Pinnan alla kytee naisten kriittisyys. Jeyakumar totesi suoraan, että naiset on sivuutettu Intian luterilaisissa kirkoissa. Ongelma on osin kulttuurinen: vanhemmat järjestävät yhä edelleen avioliitot, ja myötäjäisten maksaminen on kohtuuton rasite. Myös kirkon rakenteita tulee uudistaa naisten aseman parantamiseksi.

Arvioitaessa yhteistä työskentelyä Jeyakumar esitti ajatuksen, että pohjoisen kirkot kutsuisivat esim. muutaman kuukauden määräajaksi jonkun Intian kirkkojen työntekijän. Tämä saisi kokemusta suomalaisten kirkkojen elämästä ja puolestaan rohkaisisi meitä lähetystehtävämme toteuttamisessa.

Isäntämme osoittivat meille kaikissa vierailukohteissa lämmintä vieraanvaraisuutta. Annoimme heille vastalahjaksi huhtikuussa 2014 pidetyn kumppanuusneuvottelun raporttikirjan ja kirkkomme katekismuksen. Pääsihteeri Jeyakumar innostui katekismuksesta siinä määrin, että ilmoitti sen kääntämisestä hindin kielelle. Nähtäväksi jää, toteutuuko hanke.

Arviointia. Sansa tekee tavoitteellista lähetystyötä yhteistyökumppaninsa TWR:n kanssa. Yhteistyö alkoi 1988 ja on vähitellen laajentunut. Sen tärkeäksi osapuoleksi on tullut UELCI. Muista lähetysjärjestöistä ainoastaan Suomen Pipliaseuralla on yhteyksiä Intiaan. Sansan työnäky on kokonaisvaltainen, ja sen toiminta on ollut tuloksellista. Sansan rahoittamien ohjelmien kuuluvuusalueella elää lähes puoli miljardia ihmistä. Järjestö on myös rakentanut yhteyttä Intiassa TWR:n ja luterilaisten kirkkojen välille. Sansa sai kutsun harkita työn laajentamista esimerkiksi Assamin ja Koillis-Manipurin osavaltioiden alueelle (ELCITHS). Ratkaisut tullaan tekemään yhdessä TWR:n kanssa. Kirkkomme tulee harkita, voisiko se vastata myönteisesti joihinkin Intian luterilaisten esittämiin toiveisiin. Intian kokemuksia tulee myös hyödyntää kirkkomme lähetysstrategian päivittämisessä.

Simo Peura

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise