Kristuksen omaksi

Saarna Seinäjoella 10.1.2016

Matt. 3:13-17

Kaste on ihme ja lahja

Kaste on mittaamattoman suuri lahja: niin suuri ja ihmeellinen, että sitä on vaikea käsittää ja toisinaan myös vaikea uskoa todeksi. Ehkäpä tästä syystä kasteen merkitystä ja sisältöä on helpompi pohtia vertauskuvien ja Raamatun kertomusten avulla. Ne otetaan avuksi myös silloin, kun kaste toimitetaan. Kastamiseen sisältyy monta symbolista tekoa. Ne avaavat kasteen salaisuutta ja ihmettä.

Kasteen vesi

Kasteen vesi viittaa luomiseen. Raamattu kertoo, kuinka aivan alussa Jumalan Henki liikkui veden päällä ja loi elämää. Vesi on edelleen lahja, joka ravitsee ja ylläpitää luomakuntaa. Puhdas juomavesi on ihmiselämän perusedellytys kaikkialla maailmassa. Sen sijaan saastunut vesi surmaa, ja kuivuus pakottaa janoiset ja nälkäiset ihmiset lähtemään kodeistaan.

Vesi mainitaan toisen kerran Raamatun alkulehdillä kerrottaessa Nooasta. Herra sanoi hänelle: "Minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken, missä on elämän henki... mutta sinun kanssasi minä teen liiton." (1. Ms. 6:17-18) Niin tapahtui. Jumala pelasti veden ja arkin kautta Nooan ja hänen perheensä, mutta hukutti synnin.

Raamattu kertoo siitä, kuinka Jumala kuljetti oman kansansa turvaan Punaisen meren kautta. Faarao joukkoineen hukkui, mutta veden läpi kulkenut kansa pelastui.

Kasteella Jordanin vedessä oli erityinen merkitys Jeesukselle, kuten tämän päivän evankeliumista käy ilmi. Pyhä Kolminaisuus oli läsnä: Isän ääni kuului taivaasta ja Pyhä Henki laskeutui Jumalan Pojan ylle.

Edellä kuvatut tapahtumat ovat kristillisen kasteen esikuvia. Niihin sisältyy sanoma siitä, että Jumala on uskollinen ja pelastaa veden kautta. Niin tapahtuu myös kasteen sakramentti toimitettaessa. Erityisellä, pysyvällä tavalla Jumala on liittänyt kasteveteen lupauksen pelastuksen lahjasta. Kastekäsky on perusta kirkon tehtävälle maailmassa. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus sanoi oppilailleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja kastetaan, on pelastuva." (Mk. 16:15-16)

Kastepuku

Toinen kastettaessa käytettävä vertauskuva on kastepuku. Se viittaa Kristukseen. Paavali vertaa kastepukua siihen, kuinka kristitty pukee kasteessa Kristuksen päälleen. Hän kirjoittaa: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." (Gal. 3:27)

Tämä kastepuku on tarkoitettu pienen lapsen käyttöön. Tapaninpäivänä lapsenlapseni kastettiin tässä puvussa. Isompi puku on puolestaan tarkoitettu aikuisen käytettäväksi. Värinsä mukaisesti sitä kutsutaan albaksi. Koosta riippumatta puvuille on yhteistä niiden valkoinen väri.

Kastepuku on Jeesuksen ominaisuuksien, hänen puhtautensa, viattomuutensa ja vanhurskautensa vertauskuva. Niitä me tarvitsemme, ja ne me saamme lahjaksi kasteessa. Kaste muuttaa asemamme Jumalan edessä. Kun Jumala katsoo taivaasta kastettua, hän näkee vain Poikansa ja tämän erinomaisuuden. Ilman kastepukua Jumala näkisi vain syntisyytemme. Muistathan, että kasteesi jälkeen Jumala on katsonut sinuakin armollisin silmin.

Kastepuku kuvaa läheistä yhteyttä, joka syntyy Kristuksen ja kastetun välille. Kaste liittää hänet lujasti Kristukseen. Se tarkoittaa, että Kristus pysyy kastetun seurassa läpi tämän elämä.  Laiminlyöntejä ja virheitä tulee tehtyä eikä elämän vaikeuksilta voi välttyä. Tästä huolimatta kastettu voi turvautua joka hetki Kristuksen puhtauteen. Se on hänen etuoikeutensa. Kunhan kastettu vain luottaa Vapahtajaansa, hän pääsee perille ikuiseen elämään.

Tämä sama valkoinen puku puetaan konfirmoitavan nuoren päälle. Hänen puolestaan rukoillaan, että hänen uskonsa kestäisi ja vahvistuisi. Hänet siunataan, jotta hän jaksaisi kilvoitella ja elää uskoa todeksi arjessa. Kilvoitus jatkuu maallisen elämän päätökseen asti ja jää lopulta keskeneräiseksi. Tästä syystä myös viimeinen pukumme on valkoinen alba. Siihen meidät puetaan ylösnousemusta odottamaan. Ajatus on, että ylösnousemuksen aamuna astumme Isän Jumalan kasvojen eteen Kristuksen täydellinen puhtaus ja pyhyys peitteenämme. Se on armoa.

Kastekynttilä

Kolmas vertauskuva on kastettavan oma kastekynttilä, joka sytytetään kasteen jälkeen. Sen loiste tuo ensinnä mieleen valon, joka valaisi aution ja tyhjän maailman luomisen alkuhetkinä. Vieläkin suurempi valo maailmaan tuli, kun Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Betlehemissä. Kastekynttilään valo saadaan joko alttarin kynttilöistä tai Kristuksen kynttilästä, joka sytytetään ensimmäisen kerran pääsiäisyönä. Niin jouluna kuin pääsiäisenä Kristusta verrataan valoon, joka tulee maailman pimeyteen.

Kastekynttilän sanoma on siis tämä: Kristuksen valo alkaa valaista kastettua ja luo hänessä uutta elämää. Kristuksen valo johdattaa häntä elämän tiellä eteenpäin. Tästä valosta Jeesus sanoi meille näin: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12)

Eikö tämä ole sinustakin lohdullinen ajatus: Kristuksen valo ja kastettava yhdessä. Koko elämäsi ajan voit seurata Kristusta, maailman valoa. Valo pysyy luonasi ja valaisee kulkuasi. Vaikka joutuisit pimeyteen ja väärille poluille, Kristuksen valo ei lakkaa säteilemästä. Se loistaa ja näkyy, sitä voi lähteä aina uudelleen seuraamaan, se johdattaa päämäärään.

Kaste liittää kirkkoon, Kristuksen seuraajiin

Muutama vuosi sitten vierailin Etelä-Korean luterilaisessa kirkossa. Sunnuntain messussa kastettiin pieni vauva sekä kaksi aikuista. Tilaisuus oli puhutteleva. Evankeliumi Kristuksesta oli vaikuttanut. Lapsen vanhemmat halusivat, että heidän lapsensa olisi koko elämänsä Kristuksen oma ja toivat hänet kastemaljan luo. Saman maljan luo asteli hetkeä myöhemmin kaksi aikuista. Heissä oli syntynyt usko, ja he halusivat päästä osalliseksi kasteen lahjasta ja liittyä seurakunnan jäseniksi.

Tätä messua valmisteltaessa toivoin, että tänään täällä Lakeuden Ristissä olisi tapahtunut jotain vastaavaa. Kaste on kuitenkin meidän perinteessämme kodin juhla. Perinne on arvokas. Minusta meidän tulee rohkaista nuoria isiä ja äitejä tuomaan lapsensa kasteelle ja järjestämään lapsen ensimmäinen juhla kotona tai jossain muualla, sellainen juhla, joka tuntuu perheestä sopivalta.

Joskus olisi hyvä järjestää kaste myös kirkossa seurakunnan yhteisessä messussa. Se tekisi näkyväksi neljännen vertauskuvan, kasteen yhteisöllisen merkityksen. Kaste on liittymistä Kristuksen seuraajien joukkoon. Kaste messussa viestisi, että seurakunnalla on tärkeä merkitys kastettavan omalle hengelliselle elämälle ja kasvulle. Yhteinen rukous, yhteinen ehtoollinen, Jumalan sanan lupausten kuuleminen, erilaiset kerhot ja muut seurakunnan toimintamuodot ovat sitä apua, jonka seurakunta haluaa antaa uudelle jäsenelleen. Tämä kaikki tukee myös vanhempia ja kummeja, kun nämä huolehtivat kastetun kristillisestä kasvatuksesta.

Tänään muistamme omaa kastettamme. Samalla voimme tuntea kiitollisuutta läheisiämme kohtaan, jotka aikanaan kantoivat meidät kasteveden luokse. Voimme kiittää kummeistamme, jotka ovat rukoilleet puolestamme ja tukeneet vanhempiamme. Kaste on meille yhä edelleen luja turva: elämämme ja tulevaisuutemme on Jumalan armon ja hyvyyden voiman ihmeellisessä suojassa. Aamen.

Nousemme nyt tunnustamaan yhteisen uskomme, sen, johon meidät kastettiin ja jonka vanhemmat, kummit ja muut läsnäolijat puolestamme lausuivat. Nyt voimme itse tunnustaa uskomme.

 

© Simo Peura

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise