Kiertokirjeiden pysyväisohjeet
Kiertokirjehakemisto
Lapuan hiippakunnan
tuomiokapitulin
PYSYVÄISOHJEET 1978 - 2004
Kiertokirjeeen
n:o ja §
A
Asiakirjojen lähettäminen 321: 1
E
Ehtoollisen jakaminen, avustaja 482:1 , 505:3
Ehtoollisen toimittaminen toisen kirkon papin kanssa 518:1
Ehtoollinen, lapset ja rippikoululaiset 518:2
H
Hautaan siunaaminen 526:6
Hautausmaasuunnitelmat , ohje 320:7
Helluntaiherätys 436:3
Henkilöstökoulutus, papisto 460:1
J
Jakelut seurakunnan työntekijöille 461:4
K
Kaste, ulkomaalaisen lapsen 331:3
Kielitaitovaatimus, kirkkoherran virkaan 482:6
Kiertokirjeen jakelu 461:4
Kinkeripöytäkirjan malli 361:10
Kirkkodraamatekstit 454:5
Kirkkoherranviraston sinetti 397:9
Kirkkomusiikkiaineiston arkistoiminen 352:5
Kirkkoon liittyminen 529:6
Kirkollinen toimitus, toisen ev.lut.kirkon tai muun kristillisen
uskontokunnan pappi 479:3 , 520:5
Kirkolliset esinett, inventointi ja hoito 514:4
Kirkon jäseneksi liittyminen 464:5
Konselebraatio 518:1
Kummin nimeäminen jälkeenpäin 397:3
Kummit, toisen kirkon jäsenet 444:1
Kuolinilmoitukset papeista 447:4
Kuolleena syntyneen lapsen hautaansiunaaminen 314:3
L
Lasten ehtoollinen 518: 2
Leirien aputyövoima 440:8
Lähetystyön ja ulkomaanavun tukeminen 359:6
M
Maakaupan asiakirjat 340:9
Maallikoiden saarnakoulutus 514:5
Maisterintutkinto 480:7
P
Papin kuolemasta ilmoittaminen 529: 8
Papin vapaa-aika 490:1
Papinvaaliuudistus 479:2
Papinvirasssa työvuosien laskenta 475:2
Papiston henkilöstökoulutus 460:1
Papiston ja lehtorien pukeutuminen 514:1
Papiston ja lehtorien työnjakokirja 468:3 , 497:1
Papiston vapaa-aikasuunnitelmat 487:2
Postitusten jakelu 461:4
Puoluepoliittiset tilaisuudet 316:1
Pöytäkirja ja pöytäkirjanote 321:1
R
Rovastikunnan arkistot 352:1
Rukouspäiväkäytäntö 439:2
S
Seurakuntamatkat 457:3 , liite
Sinetti 397:9, 407:3
Sivutoimiluvat 346:1, 352:7, 374:5
416:1, 435:2
T
Taidehankinnat 430:3
Tuomiokapitulin aukioloaika 492:4
Turvapaikanhakijat ja kirkko 445:5
Työnjakokirjalomake 485:6
Työnjakokirjan laatiminen 468:3 , 497:1
Työvuosien laskenta papinvirassa 475:2
Työyhteisöjen kehittäminen 464:4
U
Ulkomaalaisen lapsen kastaminen Suomessa 331:3
V
Vala 405:7
Vapaa-aika papin 487:2, 490:1
Vihkiminen 488:2
Virkahakemus,työtodistus 480:3
Virkatodistus rippikoulua varten 287:2
Virkavapaudet lähetystyöhön 482:2
Virkojen aukijulistaminen 440:10
Y
Ylempi pastoraalitutkinto 444:4
Ystävyysseurakuntatoiminta 433:4
--------------------------------
A
321:1
Asiakirjojen lähettämistä tuomiokapituliin ja pöytäkirjanotteita koskevien
seikkojen johdosta tuomiokapituli kehottaa huomioimaan seuraavaa:
Kirkkoherroja, kirkkovaltuuston puheenjohtajia ja pöytäkirjanpitäjiä
kehotetaan tutustumaan tarkoin kirkkovaltuuston työjärjestyksen
(Kirkkohallituksen ohjeita ja tiedotuksia 4/1976) pöytäkirjaa koskeviin
kohtiin ja huolehtimaan siitä, että pöytäkirjaan merkitään kaikki
työjärjestyksen edellyttämät asiat. Erityisesti on muistettava, että
pöytäkirjan loppuun merkitään todistus siitä, milloin pöytäkirjan
nähtävillä olosta on ilmoitettu kirkkoherranviraston ilmoitustaululla
(sekä valtuuston määräämissä sanomalehdissä) sekä milloin pöytäkirja on
pidetty yleisesti nähtävänä.
Pöytäkirjanotteeseen, jonka kirkkoherra viran puolesta todistaa oikeaksi,
tulee pöytäkirjasta ottaa varsinaisen päätöksen lisäksi kaikki ne asiat,
jotka päätöksen laillisuuden toteamiseksi ovat välttämättömiä. Käytännössä
tämä merkitsee sitä, että otteessa tulee olla kirkkovaltuuston
työjärjestyksen 38-39 §:ssä mainitut asiat. ("Pöytäkirjanotteeseen
kuuluvat myös asiaa koskevat liitteet"). Yllä mainittua voidaan soveltaen
noudattaa myös otettaessa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston
pöytäkirjasta, alistettavassa asiassa, ote tuomiokapitulille.
Seurakunnan virkakirjeen lähettäjänä on kirkkoherranvirasto ja
allekirjoittajana kirkkoherra. Seurakuntayhtymän kirjeet allekirjoittaa
yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Kirkkoherran virkavapauden tai
vuosiloman aikana tehtävät kuuluvat vt. kirkkoherralle. Virkakirjeiden
laatimisesta on ohjeita tuomiokapitulin kiertokirjeessä 194:3 ja 207:4.
(Varsinkin yhteisen lähetekirjelmän käyttäminen kahdessa tai useammassa
eri asiassa aiheuttaa sekaannusta.)
Kirkkohallitus on antanut mm. seuraavia ohjeita:
seurakunnan kiinteän omaisuuden myynti 10/1957 ja 19/1962, seurakunnan
kiinteän omaisuuden vuokraamista koskevat samat määräykset,
pääomarahaston varojen käyttäminen 1/1978,
virka-asunnon ylläpitämisestä vapauttaminen 2/1978 ja
asiakirjat seurakunnallisessa rakentamisessa 28/78.
E
505:3
Vuoden 2000 alusta lukien kirkkoherra voi myöntää seurakunnan jäsenelle
luvan avustaa ehtoollisen jakamisessa. Säännös on KJ 2:12 §:n 2 momentissa. Piispainkokous on
15.9.1999 antanut asiasta soveltamisohjeen. Se sisältyy seurakunnille lähetettyyn piispainkokouksen
pöytäkirjaan.
KIRKKOHERRAN OIKEUS MYÖNTÄÄ LUPA AVUSTAA EHTOOLLISEN JAKAMISESSA
Piispainkokouksen soveltamisohjeet
Annettu Porvoossa 15 päivänä syyskuuta 1999
Kirkkojärjestyksen (105511993) 2 luvun 12 §:n 2 momentti:
Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,
kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle
Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,
kristillisestä vakaumuksesta
tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa.
Säännös on voimassa 1.1.2000 lukien. Kirkolliskokouksen pyynnöstä
piispainkokous on antanut säännöksen soveltamisohjeet.
1. Ehtoollisen jakamisen avustamisessa on kysymys seurakunnan
hengellisestä tehtävästä. Avustavalta maallikoita edellytetään, että hän on evankelis-luterilaisen
kirkon konfirmoitu ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu jäsen. Oikeus avustaa ehtoollisen
jakamisessa on voimassa vain siinä seurakunnassa, jossa se on myönnetty. Avustajan ei silti
tarvitse olla sen seurakunnan jäsen. On mahdollista, että kirkkoherra myöntää luvan myös muun
evankelis-luterilaisen kirkon jäsenelle, joka täyttää säännöksen mainitsemat edellytykset. Myönnetty
oikeus on voimassa kunnes kirkkoherra sen päätöksellään peruu.
2.Kirkkoherra on vastuussa pyhien sakramenttien oikeasta hoitamisesta
seurakunnassa (KJ 6:34, 2). Hän toimii seurakunnassa virkavastuulla. Kirkkoherra myöntää luvan avustaa
ehtoollisen jakamisessa. Seurakuntayhtymän yhteisen toiminnan osalta yhteisissä tiloissa luvan
avustaa ehtoollisen jakamisessa myöntää yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Se mitä näissä
ohjeissa todetaan kirkkoherran velvollisuuksista, koskee seurakuntayhtymän yhteisen
toiminnan osalta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaa.
3. Kirkkoherra myöntää ehtoollisavustamisoikeudet kirjallisesti ja liittää
ne päätösluetteloon sekä saattaa ehtoollisavustamisoikeudet kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston
tietoon. Näin neuvosto voi halutessaan herättää keskustelun käytännön soveltamisperiaatteista. Piispa
ja tuomiokapituli valvovat saarnatointa ja jumalanpalveluselämää.
4. Kirkkoherran on huolehdittava myös siitä, että seurakunnan muut papit
saavat tiedon myönnetyistä luvista, jotta myös yksittäisen jumalanpalveluksen toimittava pappi voi
tarvittaessa kutsua luvan saaneen henkilön avustamaan ehtoollisen jakamisessa.
5. Papin tehtävänä on aina ehtoollisen toimittaminen, asetussanojen
lukeminen ja ehtoollisaineiden pyhittäminen. Pappi jakaa pääsääntöisesti leivän ja maallikkoavustaja
viinin.
6. Kirkkoherran tulee huolehtia siitä, että ehtoollisen jakamisessa
avustavat maallikot saavat riittävän jumalanpalveluksen ja ehtoollisen teologiaa koskevan koulutuksen sekä
ehtoollisen jakamisen käytäntöön perehdyttävän opastuksen. Tämä antaa asianomaisille tarvittavat
valmiudet ja korostaa tehtävän merkitystä. Koulutus on mahdollista järjestää myös yhdessä
useamman seurakunnan toimesta.
7. Oman seurakunnan tai seurakuntayhtymän yhteisen toiminnan
ehtoollisenvietoksi katsotaan myös sellainen tilaisuus, joka järjestetään retki- tai leiriryhmälle
esimerkiksi leirikeskuksessa, vaikka tilaisuus on toisen seurakunnan alueella.
518:1
Piispojen neuvottelussa on sovittu yhteisistä ohjeista ehtoollisen
toimittamisesta toisen kirkon papin kanssa eli konselebraatiosta.
1. Konselebraatio tarkoittaa sitä, että ehtoollisen toimittamiseen ja
ehtoollisaineiden siunaamiseen osallistuu selebrantin lisäksi yksi tai
useampi muu pappi.
2. Konselebraatio toimitetaan kirkkomme käsikirjan tai kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevan kirkon käsikirjan mukaisesti.
3. Konselebraatio voi palvella kirkollista yhteyttä ilmentävänä merkkinä.
Se on mahdollinen jumalanpalveluksissa, joissa on mukana kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevien toisten kirkkojen pappeja.
4. Konselebraatiossa selebranttia avustavat papit osallistuvat ehtoollisen
toimittamiseen lukemalla yhteen ääneen asetussanat ja mahdollisesti osia
ehtoollisrukouksesta ja liittymällä ehtoollisaineiden siunaamisessa
käytettäviin eleisiin.
5. Koska konselebraation toteuttamisessa on toisistaan eroavia käytäntöjä,
jumalanpalvelusta toimittavien pappien tulee yhdessä sopia, millä tavoin
eri kirkkojen perinteet otetaan konselebraatiossa huomioon.
518:2
Piispainkokous on antanut 12.2.2002 lasten ja rippikoululaisten
ehtoollisella käyntiä koskevat ohjeet. Ohjeet ja asiaa koskeva
kirkkojärjestyksen 2. luvun 11 §:n 2 momentin muutos tulevat voimaan
1.1.2003 lukien.
H
526:6
Hiippakunnan seurakunnissa tulee muutamia kertoja vuodessa esille
kysymys muun kirkkokunnan jäsenen hautaan siunaamisesta.
Pääsääntö on se, että vainajan siunaamisen hoitaa se uskontokunta,
johon vainaja on kuulunut. Tämä on lähtökohta myös niissä tapauksissa,
että vainajan omaiset eivät kuulu samaan uskontokuntaan.
Kirkkojärjestyksen 2 luvun 21 ja 22 §:ssä tämä lähtökohta on kirjattu.
Vuoden 1994 alusta on ollut voimassa ekumeniaan pohjautuva
KJ 2:22 §:n 2 mom., jonka mukaan kirkon jäsenen voi siunata muun
kristillisen kirkon tai yhteisön pappi. Tällaisessa tilanteessa on oltava
tiedossa vainajan selvästi ilmaisema tahto ja asiasta on sovittava
kirkkoherran kanssa.
Vastaavalla tavalla on meneteltävä, jos meidän kirkkomme pappia
pyydetään siunaamaan toiseen uskontokuntaan kuuluva vainaja.
Toimittajaksi pyydetyn papin tai kirkkoherran on oltava yhteydessä ao.
seurakuntaan. Yhteydenottoa ei voida jättää pelkästään vainajan
omaisten tehtäväksi. Luonnollisesti tässäkin tapauksessa on oltava
tiedossa vainajan selvästi ilmaisema tahto siitä, että luterilainen pappi
toimittaa siunauksen.
Hautaansiunaamiseen ei liity oikeudellisia näkökohtia eikä seurakunta
voi velvoittaa omaisia järjestämään seurakunnan jäsenen kristillistä hautausta.
Ristiriitatilanteissa voidaan ainoastaan käydä keskusteluja ongelmasta, mutta
hallinnollisia päätöksiä ei asiassa voida tehdä
320:7
Tuomiokapituli joutuu asemansa vuoksi käsittelemään hautausmaa-asioita
lausunnonantajana ja joissakin asioissa vahvistajana. Koska
tuomiokapituliin jatkuvasti tulee hautausmaiden perustamista, suunnittelua
ja käyttöä koskevia asiakirjoja, joista ilmenee, ettei seurakunnissa ole
suunnitteluvaiheessa ollut riittävästi tietoa asioista eivätkä
suunnittelijatkaan aina ole olleet tietoisia hautausmaata koskevista
vaatimuksista, on tuomiokapitulin toimesta laadittu ohjeet käytettäväksi
hautausmaasuunnittelussa. Ohjeet eivät ole tyhjentäviä, mutta niistä
ilmenevät ne suuntaviivat, joiden perusteella työn tulisi edetä.
Ohjeita jaetaan kappale kirkkoherranvirastoille ja toinen
taloustoimistoille. Lisäkappaleita saa rajoitetusti tuomiokapitulista.
436:3
Kirkkoherranvirastoille lähetetään oheisena päätösasiakirja kirkon ja
Suomen helluntaiherätyksen välisistä neuvotteluista (Sarja D 1989:1).
Lisäkappaleita voi tilata kirkkohallituksesta. Samalla lähetetään myös
KUN:lle neuvotteluista annettu raportti.
Tuomiokapituli toteaa, että päätösasiakirja voidaan nähdä osana Kirkko
2000 -prosessia. Asiakirjan avulla voi peilata luterilaista uskonkäsitystä
toiseen. Asiakirjassa on koottuna tietoa suomalaisen helluntaiherätyksen
uskonkäsityksestä sellaisena kuin herätyksen edustajat itse sen
ymmärtävät.
Päätösasiakirjan materiaali auttaa paikallisissa tilanteissa kannan
muodostukseen suhteissa helluntailaisiin. Asiakirjassa on ratkaisumalleja
käytännössä esiintyviin kysymyksiin, esimerkiksi proselytismi s. 5,
avioliittoon vihkiminen s. 18, kaksoisjäsenyys 2. 16-18,
hautaansiunaaminen s. 18-20.
Edellä olevan nojalla tuomiokapituli kehottaa erityisesti papistoa ja
kirkkoneuvostoja/seurakuntaneuvostoja perehtymään päätösasiakirjaan. Asia
otetaan esille myös elokuun kirkkoherrojen kokouksessa.
460:1
Tähän saakka ei Lapuan hiippakunnassa ole ollut tuomiokapitulin selkeää
hallinnollista päätöstä papiston henkilöstökoulutuksesta.Tuomiokapituli on
katsonut nyt aiheelliseksi määrätä papiston henkilöstökoulutuksesta
seuraavaa:
1) Tuomiokapitulin koulutusohjelmassa oleva välttämätön koulutus. Kun
seurakunnan koulutus- suunnitelmaan otetaan tuomiokapitulin
välttämättömäksi luokittelema koulutus, josta seurakunnalle lähetetään
kutsut vuosittain syys - lokakuussa, annetaan päätöksestä tieto
tuomiokapitulille lähetettävässä seurakunnan koulutussuunnitelmassa.
Kun täydennyskurssi kestää normaalisti 3-5 vuorokautta, niin kirkkoherra
vastaa viran hoidosta kurssin aikana, ellei tuomiokapituli erityisestä
syystä toisin määrää.
2) Muu välttämätön koulutus. Jos kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto
katsoo muun kuin tuomiokapitulin koulutussuunnitelmaan sisältyvän
koulutuksen papin välttämättömäksi koulutukseksi, niin
koulutussuunnitelman lähetteessä seurakunta tekee tuomiokapitulille
esityksen asiasta.Tuomiokapituli ratkaisee asian ja antaa päätöksestä
tiedon seurakunnalle. Ilman tuomiokapitulin kutsua tai päätöstä pappi ei
siis voi osallistua välttämättömäksi luokiteltuun koulutukseen.
Kirkkoherranviran hoidosta koulutuksen aikana noudatetaan, mitä 1)
kohdassa on määrätty.
3) Hyödyllinen koulutus. Jos kirkkoneuvosto katsoo, että jokin koulutus on
papin osalta hyödyllinen, mutta ei välttämätön, niin koulutuksen ehdot
(palkkaus, mahdollinen korvaus koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista)
otetaan koulutussuunnitelmaan. Koulutussuunnitelman lähetteessä
seurakunta tekee esityksen tuomiokapitulille myös papiston hyödyllisen
koulutuksen osalta.
Tuomiokapituli tekee koulutussopimuksen nojalla virkavapauspäätöksen, jos
hyödylllinen koulutustilanne ei ole loman tai vapaan aikana ja päättää
lopullisesti virkavapausajan palkasta. Seurakunta ei voi maksaa papin
hyödyllisestä koulutuksesta aiheutuneita palkkamenoja ilman
tuomiokapitulin tekemää päätöstä. Tuomiokapituli ei ota asiaa
käsiteltäväkseen, ellei koulutusta ole mainittu koulutussuunnitelmassa tai
kirkkoneuvosto ole erikseen päättänyt asiasta.
Kirkkoherran tehtävien hoidosta virkavapaan aikana annetaan
virkavapauspäätös. Tarvittaessa määrätään sijainen, jolle suoritetaan
VES:n mukainen palkkio.
4) Päätöksen voimaantulo. Tätä päätöstä noudatetaan vuoden 1994 alusta
lukien. Seurakunnan koulutussuunnitelma tulee hyväksymisen jälkeen
välittömästi lähettää tuomiokapitulille. Vuoden aikana erikseen tehtävistä
koulutuspäätöksistä papiston osalta lähetetään tieto välittömästi
tuomiokapitulille.
Perustelut
Kirkon henkilöstökoulutussopimus (3.4.1987) on osaksi (7 - 10 §:t) sitova
virkaehtosopimus, muilta osin henkilöstökoulutussopimus tulee seurakuntaa
sitovaksi, kun kirkkovaltuusto hyväksyy sopimuksen sellaisenaan tai
mahdollisesti muutettuna.
Kirkkoneuvosto päättää seurakunnan koulutussuunnitelmasta. Koulutuksen
lähtökohtana on aina seurakunnan tarve. Hyödyllisen koulutuksen osalta
aloite tulee yleisimmin työntekijän taholta, mutta siltäkin osin
kirkkoneuvosto katsoo asiaa seurakunnan näkökulmasta.
Kirkon henkilöstökoulutussopimuksen 8 §:n soveltamisohjeiden mukaan
tuomiokapituli arvioi koulutuksen välttämättömyyden pappien osalta.
Hyödyllisen koulutuksen (9§) osalta asia käsitellään virkavapausasiana.
Papille virkavapauden myöntää aina tuomiokapituli ja päättää samalla
virkavapausajan paikasta. Hyödyllisen koulutuksen välittömien kustannusten
korvauksesta päättää kirkkoneuvosto.
J
461:4
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä n:o 454 ja 458 ilmoittanut seurakunnille
uudesta postitustavasta. Suuremmat jakelut seurakunnan työntekijöille
lähetetään yhdessä erässä seurakuntaan, jossa tulee huolehtia tiedotteiden
ja asiakirjojen jakelusta työntekijöille. Myös kirkkohallitus on siirtynyt
tähän jakelujärjestelmään. Kirkon keskushallinto julkaisee nykyään
tiedotuslehtenä Kirkonkelloa, jossa julkaistaan sekä kirkkohallituksen
että kaikkien kirkon keskusten tiedotteet. Seurakunnista on kuitenkin
tullut palautetta siitä, että sisäinen jakelu ei toimi läheskään kaikissa
seurakunnissa. Tuomiokapituli kiinnittää kirkkoherrojen huomiota siihen,
että seurakunnissa sovitaan postitusten edelleen jakelusta ja tiedotetaan
tästä kaikille työntekijöille.
K
331:3
Tuomiokapituli antaa Piispainkokouksen suosituksesta seurakunnille
seuraavan ohjeen ulkomaalaisen lapsen kastamisesta Suomessa: Suomalaisen
äidin, joka on kirkkomme jäsen poissaolevaan väestöön kuuluvana, ja
ulkomaan kansalaisuutta olevan isän aviolapsi, joka on ulkomaan
kansalainen, voidaan kastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
seurakunnassa edellyttäen, että kumpikin vanhemmista tätä haluaa.
Tällainen kastettu lapsi merkitään Suomessa vain kasteseurakunnan
kastekirjaan, mutta sitä ei lueta tilastoihin.
482:6
Piispainkokous on 18.9.1996 antanut päätöksen kirkkoherralta vaadittavasta
kielitaidosta. Päätös muuttaa kirkon säännöskokoelmassa julkaistua
päätöstä n:o 64 ja lisää 1 §:ään uuden 2 momentin:
"Kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielen
täydellinen hallitseminen voidaan katsoa olevan henkilöllä, joka 23
päivänä joulukuuta 1964 annetun kirkkolain (635/64) voimassa ollessa on
tuomiokapitulissa todettu kelpoiseksi kirkkoherran virkaan ja joka käyttää
sanottua kieltä äidinkielenään tai jonka tuomiokapituli virantäyttöä
valmisteltaessa on todennut käyttävän sitä äidinkielen tapaan."
461:4
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä n:o 454 ja 458 ilmoittanut seurakunnille
uudesta postitustavasta. Suuremmat jakelut seurakunnan työntekijöille
lähetetään yhdessä erässä seurakuntaan, jossa tulee huolehtia tiedotteiden
ja asiakirjojen jakelusta työntekijöille. Myös kirkkohallitus on siirtynyt
tähän jakelujärjestelmään. Kirkon keskushallinto julkaisee nykyään
tiedotuslehtenä Kirkonkelloa, jossa julkaistaan sekä kirkkohallituksen
että kaikkien kirkon keskusten tiedotteet. Seurakunnista on kuitenkin
tullut palautetta siitä, että sisäinen jakelu ei toimi läheskään kaikissa
seurakunnissa. Tuomiokapituli kiinnittää kirkkoherrojen huomiota siihen,
että seurakunnissa sovitaan postitusten edelleen jakelusta ja tiedotetaan
tästä kaikille työntekijöille.
361:10
Hiippakunnalliseen lomakkeistoon on painatettu kinkeripöytäkirjalomake.
Lomake on ollut eräissä seurakunnissa koekäytössä ja havaittu hyväksi.
Sitä saa tilata muiden Vr-lomakkeiden tapaan Pieksämäeltä, osoite
Kristillinen Kirjakeskus, PL 21, 76101 Pieksämäki 10.
454:5
Hiippakunnan kulttuuriasiain neuvottelukunnan järjestämän
kirkkodraamatekstikilpailun kooste on lähetetty jokaiselle
kirkkoherranvirastolle. Kooste on pyydetty sijoittamaan seurakunnan
kirjastoon. Lisäkappaleita saa tilata tuomiokapitulista 50 markan
hinnalla.
397:9
Valtioneuvosto on 14.2.1985, as.kok. 185/85 antanut päätöksen virastojen
sinetistä. Päätös koskee myös seurakuntien ja lääninrovastien sinettejä,
näitä koskevia säännöksiä päätöksen 5-9, 14, 17, 19 ja 21 §:ssä.
Seurakunnilla on edelleen käytössä esim. pyöreitä sinettejä, jotka eivät
ole nyt annetun päätöksen samoin kuin vastaavan aiemman päätöksen
(19.1.1939/19) mukaisia. Kiertokirje n:o 314, 4 §.
352:5
Hiippakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunta on tehdyn aloitteen
pohjalta käsitellyt ehdotusta, jonka mukaan seurakunnissamme koottaisiin
ja talletettaisiin laulu- ja soitinmusiikki.
Toimikunta on todennut, että tämä perustieto on koottuna kirkon
tilastoinnissa ja kertomuksissa. Sen sijaan toimikunta pitää kiireellisenä
tehtävänä koota seurakunnan arkistoon mallikappaleet seurakunnan kuorojen
ja soitinryhmien esittämästä musiikista ja nuoteista. Niinikään on
tarpeen, että muu kuoroja ja soitinyhtyeitä koskeva materiaali kootaan
seurakunnan arkistoon.
Tuomiokapituli kehottaa seurakuntien kanttoreita ja kirkkoherroja
huolehtimaan siitä, että seurakunnan kirkkomusiikkielämää koskeva
materiaali ja nuotisto otetaan seurakunnan arkistoinnin piiriin.
529:6
Piispainkokous on 15.9.2004 antanut päätöksen kirkkoon liittyvälle annettavasta
opetuksesta. Päätös julkaistaan kirkon säädöskokoelmassa. Päätös koskee yli
15 vuotiaan liittymistä kirkkoon. Iältään 15-17 vuotiaan tulee osallistua kirkon
rippikoulusuunnitelman mukaiseen opetukseen, jonka on ennen kirkkoon liittymistä
kestettävä vähintään 20 tuntia. Kirkon jäseneksi otettavan aikuisen tulee olla suorittanut
rippikoulun. Aikuisen rippikoulun opetussuunnitelman laaditaan opetettavan kanssa
yhdessä soveltaen rippikoulusuunnitelmaa ja se kestää vähintään 20 tuntia. Painavista
syistä edellä mainituista opetuksen määristä voidaan poiketa.
479:3
Piispainkokous on 13.-14.2.1996 antanut seuraavan päätöksen.
Päätös toisen ev.lut. kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan papin
mahdollisuuksista suorittaa kirkollisia toimituksia Suomessa.
Päätöksen mukaan toisten ev.lut. kirkkojen sekä Englannin kirkon (Church
of England), Skotlannin kirkon (Church of Scotland), Skotlannin
episkopaalisen kirkon (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkon (Church
in Wales) ja Irlannin kirkon (Church of Ireland) papit voivat toimittaa
jumalanpalvelusten kirjan mukaiset jumalanpalvelukset sekä toimituskirjan
mukaiset toimitukset: kaste, konfirmaatio, yksityinen rippi, sairaan luona
käynti, avioliiton siunaaminen, rukoushetkiä surussa, hautaan siunaaminen,
maahan kätkeminen ja kodin siunaaminen. Päätös ei muuta KJ 2:22 §:n 2
momentissa olevaa poikkeussäännöstä hautaansiunaamisesta.
Kirkollisen toimituksen suorittamisesta on sovittava asianomaisen
kirkkoherran kanssa. Kirkkoherran tehtävänä on huolehtia, että toimituksen
suorittava pappi saa riittävät tiedot toimituksen suorittamiseen
liittyvästä Suomen lainsäädännöstä ja muista huomioon otettavista
seikoista. Pappi, joka ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi,
voi toimittaa tämän päätöksen tarkoittamat kirkolliset toimitukset
käyttäen joko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai oman kirkkonsa
käsikirjaa. Jumalanpalvelus on toimitettava Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon kirkkokäsikirjan mukaan.
520:5
Piispainkokous on 10.9.2002 antanut päätöksen toisen evankelisluterilaisen
kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä
suorittaa kirkollisia toimituksia. Päätös on lähetetty seurakuntiin ja on
julkaistu kirkon säädöskokoelmassa n:o 86. Päätös korvaa aiemman
päätöksen n:o 69.Päätöksen mukaan jumalanpalveluksen, kasteen,
konfirmaation, yksityisen ripin, sairaan luona käynnin, avioliiton siunaamisen,
rukoushetken surussa, maahan kätkemisen ja kodin siunaamisen voi toimittaa
Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon pappi sekä pappi EKD:n jäsenkirkoista,
Englannin kirkosta, Skotlannin kirkosta, Skotlannin episkopaalinen kirkosta,
Walesin kirkosta ja Irlannin kirkosta (Porvoon kirkkoyhteisön jäsenet).
Muiden evankelisluterilaisten kirkkojen ja yhteisöjen osalta piispa ratkaisee
KJ 18:1 §:n 1 mom:n ja 2 mom:n 1 kohdan nojalla, voiko pappi
yksittäistapauksessa suorittaa kirkollisen toimituksen. Hautaan siunaamisesta
sovelletaan edelleen KJ 2:22 §:n 2 momentin erityissäännöstä
514:4
Tuomiokapituli kiinnittää seurakuntien huomiota kirkollisen esineistönsä
hoitamiseen ja inventointiin. Kirkkohallituksen palvelukseen on otettu
museoalan tutkija, jonka tehtävänä on myös tukea seurakuntia kirkollisen
esineistön hoidossa.
Kirkkohallituksen museoalan tutkijan Nina Lempan yhteystiedot:
PL 286, 201010 Turku, p. 02-2620 268, faksi 2620 444.
Kirkkoneuvostoille on lähetetty tutkija Nina Lempan asiaa koskeva
kirjelmä.
464:5
Piispainkokous on hyväksynyt KJ 3 luvun 4 §:n 2 momentin tarkoittaman
täytäntöönpanomääräyksen kirkon jäseneksi otettavalle annettavasta
opetuksesta. Päätös julkaistaan kirkon säännöskokoelmassa.
Jäseneksi otettavalle annetaan opetusta n. 30 tuntia yhdessä hänen kanssan
laadittavan opetussuunnitelman mukaan. KKK on laatinut piispainkokouksen
pyynnöstä opetussuunnitelman laatimista varten materiaalia, jonka nimi on
"Kirkon jäseneksi otettavalle annettava opetus". Sitä voi tilata KKK:sta,
puh. 09-1802 344.
Piispojen neuvottelussa on sovittu yhteisistä ohjeista ehtoollisen
toimittamisesta toisen kirkon papin kanssa eli konselebraatiosta.
1. Konselebraatio tarkoittaa sitä, että ehtoollisen toimittamiseen ja
ehtoollisaineiden siunaamiseen osallistuu selebrantin lisäksi yksi tai useampi muu pappi.
2. Konselebraatio toimitetaan kirkkomme käsikirjan tai kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevan kirkon käsikirjan mukaisesti.
3. Konselebraatio voi palvella kirkollista yhteyttä ilmentävänä merkkinä.
Se on mahdollinen jumalanpalveluksissa, joissa on mukana kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevien toisten kirkkojen pappeja.
4. Konselebraatiossa selebranttia avustavat papit osallistuvat ehtoollisen
toimittamiseen lukemalla yhteen ääneen asetussanat ja mahdollisesti osia
ehtoollisrukouksesta ja liittymällä ehtoollisaineiden siunaamisessa
käytettäviin eleisiin.
5. Koska konselebraation toteuttamisessa on toisistaan eroavia käytäntöjä,
jumalanpalvelusta toimittavien pappien tulee yhdessä sopia, millä tavoin
eri kirkkojen perinteet otetaan konselebraatiossa huomioon.
Piispainkokouksen päätökseen yhtyen tuomiokapituli ilmoittaa
kirkkoherroille, että lapselle voidaan myöhemmin nimetä yksi tai useampi
kummi sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa kummius ei mitenkään tule
hoidetuksi tai lapsen kasvatuksesta vastaavat haluavat painavin perustein
kummiasiaan muutosta. Tällaisia tapauksia syntyy lähinnä
adoptiotilanteessa ja silloin kun ulkomailla kastetuilla lapsilla ei ole
lainkaan kummeja. Kirkkoherran on tehtävä muutoksesta merkintä kastettujen
kirjaan.
Kirkkolain 36 §:n 1 momentin mukaan kastettavalla tulee olla ainakin kaksi
kummia, jotka ovat Suomessa tai ulkomailla toimivan evankelis-luterilaista
uskoa tunnustavan kirkon jäseniä.
Suomessa toimivat oman kirkkomme lisäksi luterilaiset Suomen vapaa
evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Suomen Tunnustuksellinen
Luterilainen kirkko ja Luterilainen Sanan Yhdyskunta (as.kok. 131/83).
Kirkkoherranvirastoja muistutetaan siitä, että seurakunnan kirjoissa
olevan papin ja lehtorin kuolemasta on ilmoitettava tuomiokapitulille.
Piispainkokouksen 12. päivänä syyskuuta 1978 antaman suosituksen
mukaisesti tuomiokapituli antaa seurakuntien papistolle ohjeen, että
kuolleena syntyneen lapsen tulee saada kristillinen siunaus hautaan,
mikäli raskaus on kestänyt 180 vuorokautta ja mikäli erityiset syyt eivät
puolla toisenlaista menettelyä.
Edellä oleva suositus kumoaa piispainkokouksen 13.5.1957 antaman
määräyksen.
L
Piispainkokous on antanut 12.2.2002 lasten ja rippikoululaisten
ehtoollisella käyntiä koskevat ohjeet. Ohjeet ja asiaa koskeva
kirkkojärjestyksen 2. luvun 11 §:n 2 momentin muutos tulevat voimaan
1.1.2003 lukien.
Seurakunnissa noudatettu käytäntö erilaisten leirien aputyövoiman
toimenkuvan ja palkkioiden osalta vaihtelee huomattavasti.
Rovastikunnallisilla diakonialeireillä on tämä erilainen korvauskäytäntö
tullut kielteisestä näkökulmasta esille. Näillä leireillä eri
seurakunnista tulevan aputyövoiman tehtävät ovat samoja, joten hyvinkin
erilaiset palkkiot ovat huonosti perusteltavissa.
Diakonialeirien valmisteluvaiheessa olisi aputyövoiman palkkauksesta
pyrittävä sopimaan seurakuntien kesken, jotta perusteettomia eroja
palkkioissa ei olisi.
Piispainkokous on Helsingissä 10.2.1982 pidetyssä istunnossa käsitellyt
Kirkon ulkomaanasiain toimikunnan esitystä Kirkon lähetysjärjestöjen ja
Kirkon ulkomaanavun tukemisesta seurakuntien talousarviovaroilla.
Piispainkokouksen asiaa koskeva suositus jaetaan tämän kiertokirjeen
jakelun yhteydessä seurakuntien kirkkoherranvirastoille ja
taloustoimistolle.
M
Tämän kiertokirjeen mukana jaetaan seurakunnille monisteena
kirkkohallituksen ohje N:o 19 vuodelta 1962 koskien arviomiesten valintaa
ja heidän lausuntonsa perusteita. Tätä ohjetta voidaan antaa myös
arviomiesten käyttöön arviointia varten.
Samalla tuomiokapituli kehottaa seurakuntien kirkkoneuvostoja ja
taloudellisia jaostoja maakauppojen valmistelun yhteydessä tutustumaan
kirkkohallituksen ohjeeseen N:o 10, vuodelta 1957.
Maanvuokrauspäätökseen, joka alistetaan tuomiokapitulille, on liitettävä
samat asiakirjat kuin maanmyyntipäätökseenkin. Neuvoteltaessa
maanvuokrauksesta on selvästi todettava, että kirkkovaltuuston vuokrausta
koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulille vahvistettavaksi.
Saarnalupatutkintoa koskeva kirkkojärjestyksen 2 luvun 6 §:n 3 ja 4
momentti on kumottu (asetuskokoelmaan n:o 1234/99). Kirkkoherra voi
voimassa olevan KJ:n mukaan yksittäistapauksessa kutsua
evankelisluterilaisen kirkon konfirmoidun, kristillisestä vakaumuksesta
tunnetun jäsenen saarnaamaan jumalanpalveluksessa.
Saarnalupatutkinnon poistumiseen liittyen on piispainkokous syyskuussa
2001 suositellut kirkollisille oppilaitoksille vähintään 10 opintoviikon
laajuisen saarnakoulutusohjelman laadintaa. Piispainkokouksen asettama
työryhmä on valmistanut mietinnön "Maallikoiden saarnakoulutus ja
-tutkinto", sarja B 2001:2. Mietintöä voi tilata kirkkohallituksesta.
Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1.8.1995 voimaan tulleen
tutkintoasetuksen mukaan tutkintojen nimet ovat muuttuneet. Ylempi
korkeakoulututkinto on teologian maisterin (TM) tutkinto ja alempi
korkeakoulututkinto on teologian kandidaatin (TK) tutkinto. Ennen 1.8.1995
valmistuneet teologian kandidaatit voivat käyttää teologian maisterin
nimikettä.
P
Kirkkoherranvirastojen huomiota kiinnitetään siihen, että seurakunta lähettää
alueellaan asuneen papin kuoleman jälkeen virkatodistuksen tuomiokapituliin.
Koska pappi ei välttämättä ole kirjoilla Lapuan hiippakunnassa, niin tuomiokapituli
lähettää tiedon edelleen sille tuomiokapitulille, jonka nimikirjaan pappi on merkitty.
Virkatodistus pyydetään lähettämään myös eläkkeellä olleen seurakuntalehtorin
kuolemasta, mikäli seurakunnassa tiedetään asianomaisen toimineen lehtorin virassa.
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä n:o 487 8.3.1997 antanut ohjeet
papiston vuosilomien ja virkavapauksien osalta. Seurakuntapapin
vapaa-ajasta annetut uudet määräykset tulevat voimaan 1.9.1997. Tämän
vuoksi tuomiokapituli antaa vapaa-aikasuunnitelmaa koskevan uuden ohjeen,
joka korvaa 18.3.1988 kiertokirjeessä 424 annetun ohjeen.
Kirkon säännöskokoelma (KS) n:o 68 ja virkaehtosopimus seurakuntapapin
vapaa-ajasta on lähetetty seurakunnille (mm. sopimusvaltuuskunnan
yleiskirje 12.2.1997 A2/97).
Vapaa-aikasuunnitelman laatiminen ja käsittely
Kirkkoherra hyväksyy alaistensa vapaa-aikasuunnitelman. Kirkkoherran
vapaa-aikasuunnitelman hyväksyy lääninrovasti. Kirkkoherra ei enää
vahvista suunnitelmaa omalta osaltaan. Lääninrovastin
vapaa-aikasuunnitelman hyväksyy tuomiokapituli. Jos vapaa-aikasuunnitelmaa
joudutaan muuttamaan, niin muutoksen käsittelytapa on sama (KS 13 § 2
mom.). Lääninrovasti on vastuussa kirkkoherran vapaa-aikasuunnitelman
tarkoituksenmukaisuudesta, joten lääninrovasti on myös oikeutettu
puuttumaan kirkkoherran vapaa-aikasuunnitelman sisältöön.
Seurakunnan papiston vapaa-aikasuunnitelma, myös kirkkoherran osalta,
laaditaan samalle lomakkeelle, joka lähetetään lääninrovastille yhtenä
kappaleena. Lääninrovasti lähettää hyväksymänsä suunnitelman (kirkkoherran
osalta) seurakuntaan ja kopion suunnitelmasta tuomiokapituliin.
Tuomiokapituli määrää tarvittaessa kirkkoherralle sijaisen. Lääninrovastin
vapaa-aikasuunnitelma hyväksytään tuomiokapitulissa.
Vapaa-aikasuunnitelma tehdään pääsääntöisesti kevät-, kesä- ja syyskautta
varten. Suunnitelmakauden pituus harkitaan seurakunnassa. Suunnitelmat
tulee toimittaa lääninrovastille ennen kunkin kauden alkua.
Vapaa-aikasäännökset lähtevät siitä, että papiston tehtävät hoidetaan
seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijoiden keskinäisin
järjestelyin. Mikäli kirkkoherralle tarvitaan sijaista, sijaismääräyksen
antaa tuomiokapituli. Kirkkoherra tekee vapaa-aikasuunnitelmassa
ehdotuksen sijaisesta.
Vapaa-aikasuunnitelman sisältö
Seurakuntapapille annetaan kaksi yhden kalenterivuorokauden kestävää
vapaapäivää kalenteriviikossa (sopimuksen 2 §). Vapaapäivät tulee
sijoittaa arkipäiviksi ja, mikäli mahdollista, kiinteiksi peräkkäisiksi
viikonpäiviksi (KS 12 §). Lauantai luetaan tässä arkipäiväksi.
Kerran kuukaudessa vapaapäivät voidaan sijoittaa lauantaiksi ja
sunnuntaiksi, ns. viikonloppuvapaa. Jos pappi saa kalenterikuukauden
aikana vapaan viikonlopun, vapaapäiviä ei enää voida sijoittaa
viikonloppuun. Vapaan viikonlopun voi saada vuosiloman tai minkä tahansa
virkavapauden perusteella.
Vapaa-aikasopimuksen lähtökohtana on seurakuntapapiston 5-päiväinen
työviikko. Sopimuksen mukaan viikkovapaapäiviä voi pitää myöhemmin, mutta
ei etukäteen. Vapaapäivän siirron edellytyksenä on järjestelyn
tarkoituksenmukaisuus seurakunnan kannalta. Molempien viikkovapaapäivien
siirtämiseen on oltava pakottava syy. Viisipäiväiseen työviikkoon
siirtyminen nimenomaan vähentää pidempien sijaisuuksien tarvetta, kun
vastike- ja virikevapaat ovat jääneet pois.
KJ 6 luvun 14 §:n mukaan papin on vapaa-aikanaankin hoidettava
välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät, jollei niiden hoitoa ole
muutoin voitu järjestää. KS n:o 68 14 §:n mukaan tällaisia virkatehtäviä
ovat yksityinen sielunhoidollinen keskustelu ja rippi, milloin joku on
sitä varten ottanut yhteyden pappiin. Nämä tehtävät eivät siis oikeuta
vapaapäivän siirtoon.
Vuosiloman sijoittamisessa on huomattava, että loman alle jääviä
vapaapäiviä ei voida siirtää myöhemmin pidettäväksi. Jos loma pidetään
alle viikon mittaisena, on lomajaksoja tarkasteltava kokonaisuutena, jossa
vapaapäivä jää loman alle. Asiasta on tarkemmin sopimusvaltuuskunnan
yleiskirjeessä B1/96 s. 12-14.
Suunnitelmalomakkeen käyttö
Seurakunnille on lähetetty lomake, jota voidaan käyttää
vapaa-aikasuunnitelman laatimisessa. Tuomiokapitulille on esitetty
toivomus siitä, että vapaa-aikasuunnitelma toimisi samalla
vuosiloma-päätöksenä ja kirkkoherran vuosiloma-anomuksena. Tuomiokapituli
katsoo, että kirkkoherra voi vapaa-aikasuunnitelmaan liittää tiedot
alaisilleen myöntämistä lomista. Loma merkitään päivämäärinä ja jäljellä
oleva loma ja lomanpidennys merkitään ehdottomasti näkyviin erikseen
(esim. 5+2 ap, 9+6 ap). Vapaa-aikasuunnitelman mukana tieto kirkkoherran
myöntämistä lomista sekä kirkkoherran vuosiloma-anomus ja sijaisesitys
tulevat lääninrovastin kautta tuomiokapituliin tiedoksi ja käsiteltäväksi.
Tämä menettely korvaa kiertokirjeessä 18.3.1997 n:o 487 esitetyn
vuosilomien käsittelytavan. Kesäkauden vuosilomista tehdään
rovastikunnittain yhdistelmä, joten kesän vuosilomatietojen tulee olla
lääninrovastilla nykyiseen tapaan 15.4. mennessä.
Yleistä
Vuoden 1996 alusta ovat tulleet voimaan laki kirkkolain muutoksesta
(22.12.1995/1691) sekä kirkkojärjestyksen muutos (22.12.1995/1692), jotka
muuttavat papinvaalin lainsäädäntöä sekä jonkin verran kanttorin ja
vakinaisen lehtorin vaalia. Uusia säännöksiä sovelletaan niiden virkojen
täyttämiseen, jotka on julistettu haettaviksi 1.1.1996 jälkeen.
Säädöstekstit on toimitettu seurakuntiin kirkkohallituksen yleiskirjeen
nro 1/1996 liitteenä. Säännökset vakinaisen papinviran
haettavaksijulistamisesta ovat säilyneet ennallaan. Kirkkoherran
vaalitapaan ei myöskään ole tehty muutoksia. Muutokset koskevat
kappalaisen vaalitapaa, jota koskevat uudet säännökset ovat
kirkkojärjestyksen 6 luvun 32a-32c pykälissä.
Uusien säännösten mukaan tuomiokapitulin tulee kappalaisen viran hakuajan
päätyttyä tehdä päätös hakijoiden kelpoisuudesta virkaan.
Kelpoisuusehtojen osalta on huomattava, että kirkkojärjestyksen 6 luvun 24
§ koskee sanamuodon mukaan vain kirkkoherranviran hakua. Hakijoiden
kelpoisuutta koskevasta tuomiokapitulin päätöksestä on kirkkolain 24 luvun
3 §:n mukaan valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Tuomiokapituli antaa lisäksi hakijoista seurakunnalle lausunnon.
Lausunnossa hakijoita arvioidaan heidän osoittamansa kyvyn ja taidon
perusteella sekä ottaen huomioon seurakunnan tarpeet. Lausunnon antamisen
perusteet on esitetty papinvaalikomitean mietinnössä (A 1989:4,
kirkolliskokouksen pöytäkirja kevät 1993, s. 42-43). Lausunnosta ei
kirkkolain 24 luvun 3 §:n 4 momentin perusteella ole valitusoikeutta.
Hakijoiden kelpoisuutta koskevan tuomiokapitulin päätöksen saatua
lainvoiman, tuomiokapituli lähettää seurakunnalle hakijoiden hakemukset ja
lausuntonsa. Tämän jälkeen kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto
suorittaa valinnan. Äänten mennessä vaalissa tasan siirtyy lopullinen
valinta tuomiokapitulille, joka nimittää virkaan jonkun eniten ääniä
saaneista hakijoista.
Jos kirkkoherran virkaa hakee tai hakemuksen peruutuksen vuoksi tai muusta
syystä on vain yksi pätevä hakija, kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto
voi valinnan sijasta vielä pyytää tuomiokapitulia julistamaan viran
uudelleen haettavaksi. Jos uudellakaan hakuajalla ei virkaan tule toista
pätevää hakijaa, tuomiokapituli voi nimittää virkaan ainoan hakijan tai
painavista syistä päättää, että viran täyttämismenettely raukeaa.
Täyttämistoimenpiteiden rauettua virka on kuitenkin viimeistään vuoden
kuluessa julistettava haettavaksi.
Kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston valintapäätöksen saatua
lainvoiman tuomiokapituli antaa valtakirjan virkaan valitulle.
Kirkkojädestyksen 6 luvun 42 §:n perusteella edellä kerrottua menettelyä
noudatetaan soveltuvin osin myös vakinaisen lehtorin ja kanttorin virkoja
täytettäessä.Hakijoiden pätevyyden toteaminen, tuomiokapitulin lausunto,
viran julistaminen uudelleen haettavaksi, valintapäätös seurakunnassa ja
valtakirjan antaminen tapahtuvat kuten kappalaisen vaalissa.
Papinviran hakeminen, nimikirjanote
Kirkkoherran- ja kappalaisenvaalitavat ovat edellä selostettujen
lainmuutosten johdosta eriytetty toisistaan, joten muutos vaikuttaa
nimikirjanotteen antamiseen näiden virkojen hakemista varten.
1. Vaalikelpoinen kirkkoherran virkaan on KJ 6:24 §:n 1 mom. 2 kohdan
mukaan sellainen pappi, jolla ei ole vireillä hakemusta toiseen
kirkkoherran tai kappalaisen virkaan. Säännös on ennallaan. Pappi on
sidottu kirkkoherran viran hakuun, ehdottomasti vaaliehdotuksen
tekemisestä vaalin toimittamiseen saakka (KJ 6:32 §). Pappi voi peruuttaa
hakemuksensa kirkkoherranvirkaan vain ennen vaailehdotuksen tekemistä.
Kirkkoherran vaalin toimittamisen jälkeen valitsematta jäänyt pappi saa
hakea muuta kirkkoherran tai kappalaisen virkaa. Jos valtakirjan
antaminen valituksen johdosta viivästyy, voi vaalissa eniten ääniä saanut
pappi hakea muuta kirkkoherran tai kappalaisen virkaa kolmen kuukauden
kuluttua vaalin toimittamisesta. Jos kirkkoherran virkaa hakenut pappi jää
ilman vaalisijaa, niin hän voi ilmoittaa, ettei hän ole käytettävissä
ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi. Tämä ilmoitus on tehtävä vaaliehdotuksen
tehneelle tuomiokapitulille. Tällöin pappi voi saada ns.
esteettömyystodistuksen, jonka nojalla hän on oikeutettu saamaan uuden
nimikirjanotteen kirkkoherran tai kappalaisen viran hakua varten.
Papin hakemuksen ollessa vireillä kappalaisen virkaan hän ei siis voi
hakea sinä aikana kirkkoherran virkaa. Kirkkojärjestyksestä puuttuu
nirnenomainen säännös em. esteen päättymisestä, joten kappalaisen vaalissa
voitaneen soveltaa KJ 6:32 §:ää. Pappi voi peruuttaa hakemuksensa
kappalaisen virkaan virantäyttöprosessin missä vaiheessa tahansa. Tämän
vuoksi hän voi omalla toimellaan poistaa KJ 6:24 §:n 1 mom. 2 kohdassa
mainitun esteen kirkkoherranviran hakemiseen, jos este on ollut hakemus
kappalaisen virkaan. Peruutus on aina tehtävä kirjallisesti sille
tuomiokapitulille, josta virkaa on haettu. Papin peruuttaessa
hakemuksensa kappalaisen virkaan on peruutus saavuttava tuomiokapitulille
ennen kuin hakuaika pappia kiinnostavaan kirkkoherran virkaan päättyy.
2. Kun pappi pyytää nimikirjanotetta viranhakua varten, on ilmoitettava,
käytetäänkö nimikirjanotetta kirkkoherran vai kappalaisen viran
hakemiseen. Käyttötarkoituksesta tehdään merkintä otteeseen. Valtion
nimikirja-asetuksen (1322189) 8 §:n nojalla on nimikirjanotteeseen aina
merkittävä otteen käyttötarkoitus.
Kirkkoherranviran hakemista varten nimikirjanotteita voidaan KJ 6:24 §:n
nojalla antaa vain yksi kerrallaan. Tämä johtuu siitä, että
kirkkoherranvaali säilytettiin edelleen välittömänä kansanvaalilla.
Kappalaisen viran hakemista varten voidaan antaa useampiakin
samanaikaisesti voimassa olevia nimikirjanotteita, koska pappi voi olla
hakijana useammassa kappalaisen viran täyttöprosessissa samanaikaisesti.
Jos pappi on hakijana kappalaisen virkaan, ei hän edellä 1. kohdassa
olevan säännöksen mukaan voi saada nimikirjanotetta kirkkoherranviran
hakemiseen.
Ns. selektiivivirkojen, valtion tai kuntien virkojen hakemisessa ei ole
rajoituksia eikä näiden virkojen hakeminen estä nimikirjanotteen saamista
tuomiokapitulista kirkkoherran tai kappalaisen viran hakemista varten.
3. Edellä olevan perusteella tuomiokapituli tekee annettaviin
nimikirjanotteisiin seuraavat merkinnät.
A. Nimikirjanote kirkkoherran viran hakua varten
B. Nimikirjanote kappalaisen viran hakua varten
C. Nimikirjanote viranhakua varten
C-kohdassa mainittujen otteiden antamiseen ei siis ole sellaisia
rajoituksia, mitä 1. ja 2. kohdassa on mainittu, mutta niitä ei voi
käyttää kirkkoherran tai kappalaisen viran hakemiseen.
Piispainkokous on antanut suosituksen, jonka mukaan KJ 6 luvun 19 ja 23
§:ssä edellytettyjä viranhoitoaikoja laskettaessa vähennetään "kaikki yli
kuukauden kalenterivuodessa kestävät virkavapaudet ja työnteon
keskeytykset". Suositus koskee pastoraalitutkinnon suorittamisen
edellytyksenä olevaa kahden vuoden sekä ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi
pyydettävän kelpoisuusehtona olevaa viiden vuoden työssäoloaikaa.
Tähän saakka ei Lapuan hiippakunnassa ole ollut tuomiokapitulin selkeää
hallinnollista päätöstä papiston henkilöstökoulutuksesta.Tuomiokapituli on
katsonut nyt aiheelliseksi määrätä papiston henkilöstökoulutuksesta
seuraavaa:
1) Tuomiokapitulin koulutusohjelmassa oleva välttämätön koulutus. Kun
seurakunnan koulutus- suunnitelmaan otetaan tuomiokapitulin
välttämättömäksi luokittelema koulutus, josta seurakunnalle lähetetään
kutsut vuosittain syys - lokakuussa, annetaan päätöksestä tieto
tuomiokapitulille lähetettävässä seurakunnan koulutussuunnitelmassa.
Kun täydennyskurssi kestää normaalisti 3-5 vuorokautta, niin kirkkoherra
vastaa viran hoidosta kurssin aikana, ellei tuomiokapituli erityisestä
syystä toisin määrää.
2) Muu välttämätön koulutus. Jos kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto
katsoo muun kuin tuomiokapitulin koulutussuunnitelmaan sisältyvän
koulutuksen papin välttämättömäksi koulutukseksi, niin
koulutussuunnitelman lähetteessä seurakunta tekee tuomiokapitulille
esityksen asiasta.Tuomiokapituli ratkaisee asian ja antaa päätöksestä
tiedon seurakunnalle. Ilman tuomiokapitulin kutsua tai päätöstä pappi ei
siis voi osallistua välttämättömäksi luokiteltuun koulutukseen.
Kirkkoherranviran hoidosta koulutuksen aikana noudatetaan, mitä 1)
kohdassa on määrätty.
3) Hyödyllinen koulutus. Jos kirkkoneuvosto katsoo, että jokin koulutus on
papin osalta hyödyllinen, mutta ei välttämätön, niin koulutuksen ehdot
(palkkaus, mahdollinen korvaus koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista)
otetaan koulutussuunnitelmaan. Koulutussuunnitelman lähetteessä
seurakunta tekee esityksen tuomiokapitulille myös papiston hyödyllisen
koulutuksen osalta.
Tuomiokapituli tekee koulutussopimuksen nojalla virkavapauspäätöksen, jos
hyödylllinen koulutustilanne ei ole loman tai vapaan aikana ja päättää
lopullisesti virkavapausajan palkasta. Seurakunta ei voi maksaa papin
hyödyllisestä koulutuksesta aiheutuneita palkkamenoja ilman
tuomiokapitulin tekemää päätöstä. Tuomiokapituli ei ota asiaa
käsiteltäväkseen, ellei koulutusta ole mainittu koulutussuunnitelmassa tai
kirkkoneuvosto ole erikseen päättänyt asiasta.
Kirkkoherran tehtävien hoidosta virkavapaan aikana annetaan
virkavapauspäätös. Tarvittaessa määrätään sijainen, jolle suoritetaan
VES:n mukainen palkkio.
4) Päätöksen voimaantulo. Tätä päätöstä noudatetaan vuoden 1994 alusta
lukien. Seurakunnan koulutussuunnitelma tulee hyväksymisen jälkeen
välittömästi lähettää tuomiokapitulille. Vuoden aikana erikseen tehtävistä
koulutuspäätöksistä papiston osalta lähetetään tieto välittömästi
tuomiokapitulille.
Perustelut
Kirkon henkilöstökoulutussopimus (3.4.1987) on osaksi (7 - 10 §:t) sitova
virkaehtosopimus, muilta osin henkilöstökoulutussopimus tulee seurakuntaa
sitovaksi, kun kirkkovaltuusto hyväksyy sopimuksen sellaisenaan tai
mahdollisesti muutettuna.
Kirkkoneuvosto päättää seurakunnan koulutussuunnitelmasta. Koulutuksen
lähtökohtana on aina seurakunnan tarve. Hyödyllisen koulutuksen osalta
aloite tulee yleisimmin työntekijän taholta, mutta siltäkin osin
kirkkoneuvosto katsoo asiaa seurakunnan näkökulmasta.
Kirkon henkilöstökoulutussopimuksen 8 §:n soveltamisohjeiden mukaan
tuomiokapituli arvioi koulutuksen välttämättömyyden pappien osalta.
Hyödyllisen koulutuksen (9§) osalta asia käsitellään virkavapausasiana.
Papille virkavapauden myöntää aina tuomiokapituli ja päättää samalla
virkavapausajan paikasta. Hyödyllisen koulutuksen välittömien kustannusten
korvauksesta päättää kirkkoneuvosto.
Piispainkokous on syysistunnossaan 2001 antanut suosituksen papin ja
lehtorin virkapuvusta ja virkapukeutumisesta. Suositus sisältää myös
yleisiä ohjeita seurakunnan työntekijöiden pukeutumisesta
virantoimituksessa.
Piispainkokous on samalla päättänyt, että muiden hengellisen työn virkojen
tunnuksia ja virkapukeutumista koskeva ohjeistus tullaan käsittelemään
uudelleen, kun kysymys kirkon virkarakenteesta on ratkennut. Samalla on
pyydetty järjestöjä toistaiseksi pidättäytymään uusien järjestöpohjaisten
pukeutumisohjeiden antamisesta.
Kirkkojärjestyksen 6 luvun 16 §:n mukaan pappien ja lehtorien tulee jakaa
työ keskenään sekä laatia työnjakokirja. Jos työnjaosta ei päästä
sopimukseen, tuomiokapituli ratkaisee asian. Saman pykälän mukaan
työnjakokirja on saatettava tuomiokapitulin hyväksyttäväksi, kun
kirkkoherra vaihtuu seurakunnassa.
Tuomiokapituli pitää papiston säännöllisin väliajoin neuvottelemaa ja
tekemää sopimusta työnjaosta tärkeänä. Tämä tukee suunnitelmallisuutta ja
lisää yhteistyötä, poistaa päällekkäisyyttä ja antaa mahdollisuuden työn
rationalisointiin ja vastuualojen vaihtamiseen. Kun työnjaosta sovitaan
työnjakokirjalla, se selventää vastuun jakoa ja antaa kaikille työyhteisön
jäsenille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville. Työnjakokirja on myös
kirkkoherran työssä tärkeä työnjohdollinen elementti.
Edellä olevan perusteella tuomiokapituli edellyttää, että työnjako otetaan
säännöllisin väliajoin työneuvottelussa käsiteltäväksi. Työnjakokirja
tulee lähettää tuomiokapitulille hyväksyttäväksi vähintään joka kolmas
vuosi.
Työnjakokirjaan merkitään, ketkä huolehtivat jumalanpalvelusten
pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista
kirkollisista toimituksista; vastuualuejako kristillisen kasvatuksen,
opetuksen, diakonian, lähetystyön sekä mahdollisesti jollain muulla
seurakunnan työalalla. Työnjakokirjaan merkitään myös mahdollinen
alueellinen vastuunjako, virastopäivystys sekä viikkovapaapäivät
Tuomiokapituli suosittaa työnjakokirjoja kehitettäväksi siten, että
työnjakokirjaan merkitään, mitä työalasta tai -alueesta vastaaminen
käytännössä sisältää. Tällaisen toimenkuvan ottaminen työnjakokirjaan
selventää sekä pappien että eri työalojen muiden viranhaltijoiden työtä
esim. kasvatus-, diakonia- ja lähetystyössä. Seuraavassa esimerkkinä
KDYK:n laatima luonnos diakoniatyöstä vastaavan papin toimenkuvaksi.
"Diakoniatyöstä vastaavan papin tehtävänä on yhdessä
diakonianviranhaltijoiden kanssa
1. edistää diakonian toteutumista koko seurakunnan elämässä ja erityisesti
jumalanpalveluselämässä, huolehtia siitä, että sielunhoito, sana ja
sakramentit saatetaan kaikkien ihmisten ulottuville kodeissa ja
laitoksissa;
2. osallistua diakoniatyön sisällön kehittämiseen, painopistealueiden
arviointiin ja diakoniatyön niveltämiseen muuhun seurakunnan, sosiaali- ja
terveydenhuollon ja alan järjestöjen toimintaan;
3. kehittää seurakunnassaan yhteiskunnallista työtä erityisesti pitämällä
yhteyttä työelämään, työttömiin ja heidän järjestöihinsä ja eri
kansalaisjärjestöihin ja huolehtia seurakunnan ympäristövastuun
toteuttamisesta;
4. toimia teologisena asiantuntijana ja seurata diakonian teologiaan ja
yhteiskuntaeettisiin kysymyksiin liittyvää tutkimusta ja keskustelua; sekä
5. osallistua diakoniakasvatukseen ja diakonian vastuuhenkilöiden
koulutukseen ja ohjaukseen.
Kirkkojärjestyksen 6 luvun 16§:n 2 momentti, joka koskee pappien ja
lehtorin työnjakokirjan hyväksymistä tuomiokapitulissa on kumottu 1.6.1998
lukien (asetuskokoelma 1035/97).
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä 468 antanut ohjeen, jossa tuomiokapituli
edellytti, että työnjako otetaan seurakunnassa säännöllisin väliajoin
työneuvottelussa käsiteltäväksi. Tuomiokapituli edellyttää edelleen, että
pappien ja lehtorien työnjakokirja lähetetään tuomiokapitulille
käsiteltäväksi vähintään joka kolmas vuosi. Tuomiokapitulissa on laadittu
kaavake työnjakokirjaa varten, joka on lähetetty seurakuntiin.
Edellä mainitussa kiertokirjeessä on annettu joitakin suosituksia
työjakokirjan laatimiseksi.
Nyt voimassa olevan kirkkohallituksen päätöksen mukaan kirkkoherra
vahvistaa papiston vapaa-aikasuunnitelman, myös omansa. Kirkkoherra
lähettää suunnitelman sekä lääninrovastille että tuomiokapitulille
tiedoksi. Tuomiokapituli antaa sijaismääräykset, kun se palauttaa
lomakkeen seurakuntaan.
Syyskuun alusta voimaan tulevaan uuteen vapaa-aikasopimukseen palataan
myöhemmin.
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä n:o 454 ja 458 ilmoittanut seurakunnille
uudesta postitustavasta. Suuremmat jakelut seurakunnan työntekijöille
lähetetään yhdessä erässä seurakuntaan, jossa tulee huolehtia tiedotteiden
ja asiakirjojen jakelusta työntekijöille. Myös kirkkohallitus on siirtynyt
tähän jakelumenetelmään. Kirkon keskushallinto julkaisee nykyään
tiedotuslehteä Kirkkonkelloa, jossa julkaistaan sekä kirkkohallituksen
että kaikkien kirkon keskusten tiedotteet. Seurakunnista on kuitenkin
tullut palautetta siitä, että sisäinen jakelu ei toimi läheskään kaikissa
seurakunnissa. Tuomiokapituli kiinnittää kirkkoherrojen huomiota siihen,
että seurakunnissa sovitaan postitusten edelleen jakelusta ja tiedotetaan
tästä kaikille työntekijöille.
Piispainkokous on kokouksessaan 18.10.1978 antanut suosituksen
puoluepoliittisten tilaisuuksien järjestämisestä seurakunnallisissa
tiloissa: "Puoluepoliittisia tilaisuuksia ei tule järjestää kirkoissa eikä
muissa seurakuntatiloissa".
Tuomiokapituli julkaisee asian uudelleen kiertokirjeessä ja omasta
puolestaan yhtyy asiassa piispainkokouksen kantaan.
Asiakirjojen lähettämistä tuomiokapituliin ja pöytäkirjanotteita koskevien
seikkojen johdosta tuomiokapituli kehottaa huomioimaan seuraavaa:
Kirkkoherroja, kirkkovaltuuston puheenjohtajia ja pöytäkirjanpitäjiä
kehotetaan tutustumaan tarkoin kirkkovaltuuston työjärjestyksen
(Kirkkohallituksen ohjeita ja tiedotuksia 4/1976) pöytäkirjaa koskeviin
kohtiin ja huolehtimaan siitä, että pöytäkirjaan merkitään kaikki
työjärjestyksen edellyttämät asiat. Erityisesti on muistettava, että
pöytäkirjan loppuun merkitään todistus siitä, milloin pöytäkirjan
nähtävillä olosta on ilmoitettu kirkkoherranviraston ilmoitustaululla
(sekä valtuuston määräämissä sanomalehdissä) sekä milloin pöytäkirja on
pidetty yleisesti nähtävänä.
Pöytäkirjanotteeseen, jonka kirkkoherra viran puolesta todistaa oikeaksi,
tulee pöytäkirjasta ottaa varsinaisen päätöksen lisäksi kaikki ne asiat,
jotka päätöksen laillisuuden toteamiseksi ovat välttämättömiä. Käytännössä
tämä merkitsee sitä, että otteessa tulee olla kirkkovaltuuston
työjärjestyksen 38-39 §:ssä mainitut asiat. ("Pöytäkirjanotteeseen
kuuluvat myös asiaa koskevat liitteet"). Yllä mainittua voidaan soveltaen
noudattaa myös otettaessa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston
pöytäkirjasta, alistettavassa asiassa, ote tuomiokapitulille.
Seurakunnan virkakirjeen lähettäjänä on kirkkoherranvirasto ja
allekirjoittajana kirkkoherra. Seurakuntayhtymän kirjeet allekirjoittaa
yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Kirkkoherran virkavapauden tai
vuosiloman aikana tehtävät kuuluvat vt. kirkkoherralle. Virkakirjeiden
laatimisesta on ohjeita tuomiokapitulin kiertokirjeessä 194:3 ja 207:4.
(Varsinkin yhteisen lähetekirjelmän käyttäminen kahdessa tai useammassa
eri asiassa aiheuttaa sekaannusta.)
Kirkkohallitus on antanut mm. seuraavia ohjeita:
seurakunnan kiinteän omaisuuden myynti 10/1957 ja 19/1962, seurakunnan
kiinteän omaisuuden vuokraamista koskevat samat määräykset,
pääomarahaston varojen käyttäminen 1/1978,
virka-asunnon ylläpitämisestä vapauttaminen 2/1978 ja
asiakirjat seurakunnallisessa rakentamisessa 28/78.
R
Piispainkokous on Helsingissä 10.2.1981 pidetyssä kokouksessa hyväksynyt
rovastikunnan arkistosäännön, arkistokaavan ja ohjeet asiakirjojen
säilyttämisajoista sekä antanut arkistokaavan soveltamisohjeet.
Tuomiokapituli lähettää rovastikunnan arkistoa koskevan ohjeiston
lääninrovasteille käyttöönotettavaksi. Samalla tuomiokapituli
piispainkokouksen suosituksesta on vahvistanut menettelyn, että
lääninrovastin vaihtuessa rovastikunnan arkiston luovuttamisesta laaditaan
luovuttajan ja vastaanottajan allekirjoittama pöytäkirja, josta yksi
kappale toimitetaan tuomiokapitulille tiedoksi.
Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskus on piispainkokouksen
toimeksiannosta laatinut seurakunnille ohjeet uudistuvan
rukouspäiväkäytännön soveltamisesta ennen uuden kirkkokäsikirjan
käyttöönottoa. Tuomiokapituli kehottaa seurakuntia ottamaan ohjeet
käyttöön.
1. Rukouspäivän vieton ei tule peittää alle jäävää kirkkovuoden
pyhäpäivää.
2. Hallituksen määräämiä rukouspäivätekstejä käytetään saarnateksteinä.
Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskus toimittaa
seurakunnille rukouspäivien aiheeseen liittyvää lirturgista aineistoa,
joka sisältää ainakin virsisuositukset ja aineistoa esirukousta varten
sekä mahdollisesti ehdotukset introitukseksi, kollehtarukouksiksi ja
teksti- ja muuksi musiikiksi. Kirkkoherranvirastoille jaetaan oheisena
asiaa koskeva KJMK:n valmistelu.
S
Tämän kiertokirjeen liitteenä jaetaan tuomiokapitulin suositus ja määräys
seurakuntamatkoista. Teksti perustuu piispainkokouksen tuomiokapituleille
antamaan suositukseen. Tuomiokapituli on muotoillut päätöksensä niin, että
samaa sääntöä voidaan soveltaa kaikkiin seurakunnan työntekijöihin.
Päätöksessä on päätöksentekoa varten menettelyohjeita sekä joitakin
matkojen luonnetta koskevia määritelmiä.
Seurakunnan pappien osalta kyseessä on sellaisenaan noudatettava
seurakuntia ja pappeja sitova määräys. Kirkkoneuvosto voi hyväksyä tekstin
noudatettavaksi seurakunnan muita työntekijöitä koskevaksi.
397:9
Valtioneuvosto on 14.2.1985, as.kok. 185/85 antanut päätöksen virastojen
sineteistä. Päätös koskee myös seurakuntien ja lääninrovastien sinettejä,
näitä koskevia säännöksiä päätöksen 5-9, 14, 17, 19 ja 21 §:ssä.
Seurakunnilla on edelleen käytössä esim. pyöreitä sinettejä, jotka eivät
ole nyt annetun päätöksen samoin kuin vastaavan aiemman päätöksen
(19.1.1939/19) mukaisia. Kiertokirje n:o 314, 4 §.
Kiertokirjeessä n:o 397 § 9 oli viittaus valtioneuvoston päätökseen
(185/85) virastojen sineteistä. Tässä päätöksessä ei ole mainintaa sinetin
tekstistä. Tämän johdosta todetaan, että sen tulee olla seuraava:
"N:n seurakunta." Teksti jaetaan tasan koko sinetin kehälle.
Sinettiä voidaan näin käyttää myös taloustoimistossa. Sinettiä käytetään
ainoastaan virallisissa asiakirjoissa (todistukset, pöytäkirjanotteet,
päätösten täytäntöönpano tms.) Seurakunnan työntekijöiden kirjeissä ei
sinettiä käytetä. Tällaista käytäntöä varten on saatavilla yleensä
kirjelomakkeita.
Koska ohjeita käytöstä poistettujen sinettien hävittämisestä ei ole,
säilytetään ne toistaiseksi lukitussa tilassa. Kuitenkin ympyränmuotoiset
sinetit voidaan asianmukaisesti hävittää. (Valtioneuvoston päätös 19 §).
346:1, 352:7, 374:5, 416:1, 435:2
346:1
Piispainkokouksen esityksestä 10.2.1981 tuomiokapituli on päättänyt
noudattaa kokouksen suositusta sivutoimilupia myönnettäessä seuraavasti:
Lehtorien sivutoimilupia myönnettäessä sovelletaan samoja ohjeita kuin
pappienkin sivutoimista. Lupa on anottava tuomiokapitulilta ja esim.
uskonnonpetukseen myönnettävä tuntimäärä on enintään 20 tuntia 10 päivän
jaksossa.
Seurakuntayhtymän viranhaltijoihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin
seurakunnan viranhaltijoihin. Sivutoimeksi katsotaan myös työnohjauksen
antaminen korvausta vastaan ellei se kuulu virkatehtäviin. (KL 132 § 3
mom. ja 335 §).
Kirkkolain 132 §:n 3 momentin mukaan "Seurakunnan pappi älköön ilman
tuomiokapitulin lupaa ottako sivutointa, josta hänellä on oikeus
kieltäytyä. Kirkkoneuvoston on asiasta annettava lausunto." Tätä säädöstä
sovelletaan myöskin seurakuntayhtymän palveluksessa oleviin pappeihin.
Piispainkokous on kokouksessaan 10.-11.2.1981 antanut asiasta seuraavan
suosituksen:
a) lehtoreihin sovelletaan samoja kirkkolain säännöksiä kuin pappeihin
(KL 132 § 3 mom. ja 335 §),
b) sivutoimena annettavan koulun uskonnonopetuksen ylin tuntimäärä on 20
tuntia 10 päivässä,
c) seurakuntayhtymän viranhaltijoihin sovelletaan samoja periaatteita
kuin seurakunnan viranhaltijoihin (KL 335 § 1 ja 3 mom.), ja
d) työnohjaajina toimivien seurakunnan tai seurakuntayhtymän
viranhaltijoiden tulee anoa tuomiokapitulilta sivutoimilupa, mikäli he
antavat työnohjausta päävirkansa ohella korvausta vastaan.
Tuomiokapituli on 18. päivänä maaliskuuta päättänyt, että suositusta
noudatetaan Lapuan hiippakunnassa. Asiasta on kiertokirjeessä n:o 346
tiedotettu seurakunnille.
Esille tulleesta syystä tuomiokapituli korostaa, että kaikkiin sivutoimiin
on seurakunnan pappien ja lehtorien aina haettava lupa tuomiokapitulilta
ja hakemukseen on liitettävä seurakunnan kirkkoneuvoston/
seurakuntaneuvoston lausunto. Niin ikään on lupa haettava riittävän
ajoissa ennen lukukauden alkua. Mikäli sivutoimiluvan anominen viivästyy
kouluviranomaisista johtuvista syistä, on hakemukseen syytä liittää
selvitys.
Kanttorinviran uudistuksen yhteydessä ovat myös kanttorien sivutoimia
koskevat säädökset muuttuneet. Sivutoimiluvan myöntää kanttorille
vuosittain tuomiokapituli ja lupahakemukseen on liitettävä kirkkoneuvoston
lausunto (KL 247 §).
Tuomiokapituli edellyttää, että seurakuntien kirkkoneuvostot tutkivat
seurakuntien papiston ja kanttorien sivutoimia koskevat asiat ja saattavat
ne tuomiokapitulin tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi.
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien palveluksessa olevian pappien,
lehtorien ja vakinaisten kanttorien velvollisuus on anoa tuomiokapitulilta
lupa sivutoimen hoitamiseen. Velvollisuus ei koske osa-aikaisessa
C-virassa olevaa kanttoria.
Sivutoimilupa-asian käsittelyssä tuomiokapitulissa tarvitaan
kirkkoneuvoston/seurakuntaneuvoston lausunto. Tuomiokapituli kehottaa
kirkkoherroja ottamaan huomioon asian käsittelyssä seuraavat näkökohdat:
- Neuvosto antaa asiassa myönteisen tai kielteisen lausunnon. Lausunto on
kaikissa tapauksissa myös perusteltava.
- Lausunnossa kiinnitetään huomiota sivutoimen merkitykseen seurakunnan
toiminnan kannalta.
- Lausunnossa kiinnitetään huomiota sivutoimena hoidettavien tehtävien
sijoitteluun seurakunnan toiminnan kannalta.
- Mikäli sivutoimen tuntimäärä ei ylitä viittä tuntia viikossa tai
kymmentä tuntia kahden viikon jaksossa, tuomiokapituli voi myöntää
sivutoimiluvan kahdeksi lukuvuodeksi, mikäli sitä lausunnossa puolletaan.
Tällä pyritään vähentämään samanlaisten anomusten uusimista vuosittain.
Sivutoimia koskevista tuomiokapitulin päätöksistä lähetetään tieto
kirkkoherranvirastolle.
Tuomiokapituli muistuttaa kanttoreita ja seurakuntia siitä, että
kanttorien KL 247 §:ssä tarkoitetut sivutoimilupa-anomukset tulee
toimittaa tuomiokapitulille niin hyvissä ajoin, että ne ehditään käsitellä
ennen sivutoimen vastaanottamista. Kirkkoneuvostoja/seurakuntaneuvostoja
kehotetaan antaessaan lausuntoa sivutoimianomuksen johdosta perustelemaan
sen niin, että siitä käy ilmi ne edut tai mahdolliset haitat, jotka anotun
sivutoimen hoitamisesta on seurakunnan kannalta. Muutoin tulee noudattaa
tuomiokapitulin kiertokirjeessä n:o 416 1 §:ssä antamia ohjeita. Kirkon
sopimusvaltuuskunnan toimiston yleiskirjeessä B-painos 4/1989, 11.7.1989
on julkaistu asiaa tutkineen työryhmän muistio, jota seurakunnat voivat
käyttää apuna käsitellessään kanttorien sivutoimilupa-anomuksia.
T
Muualla kirkossamme on vuosien aikana saatu hyviä kokemuksia siitä, että
kirkkovaltuusto uudisrakentamisen kustannuksista päättäessään sisällyttää
kustannuksiin jo suunnitteluvaiheessa määrärahan taidehankintaan.
Julkisten seurakunnallisten tilojen viihtyvyyden, arvon ja arvostuksen
kohentamiseksi tulisi päästä nykyistä paljon hedelmällisempään
yhteistyöhön rakennuttajan, suunnittelijan ja taiteen tekijöiden välillä.
Yhteistyö on liian usein ollut jälkikäteen tapahtuvaa, epätasaista
paikkailua tai koristelua. Kestävä ja julistava taide, joka sopii tilaan
ja valoon, on seurakuntien tiloissa tarpeen.
Edellä olevaan viitaten Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli suosittaa
seurakuntien päättäjille, että
1) ne varaavat uudisrakentamisensa kustannusarvioon määrärahan
taidehankintoihin ja suunnittelussa ottavat taiteen sijoituspaikat
huomioon,
2) kiinnittävät huomiota jo käytössä olevien julkisten tilojensa
viihtyvyyden ja arvon kohentamiseen taidehankinnoilla.
Tuomiokapituli ilmoittaa, että viraston virallinen aukioloaika on
työpäivinä klo 8.00-16.00. Tämä aukioloaika merkitään esimerkiksi
seurakunnissa annettaviin valitusosoituksiin.
Tuomiokapituli ilmoittaa, että Kirkon ulkomaanasiain neuvoston asettaman
työryhmän mietintö "Kirkko ja turvapaikanhakijat" (Suomen ev.lut. kirkon
keskushallinto. Sarja D 1991:1) on lähetetty kaikkiin seurakuntiin.
Lisäkappaleita saa tilata kirkkohallituksesta, puh. 09-1802
315/asiakirjatilaukset.
Syksyllä 1990 on seurakuntiin lähetetty hiippakunnan diakonia- ja
lähetystoimikuntien yhteinen kannanotto pakolaiskysymyksestä. Kirjelmää
voi tilata tuomiokapitulista diakoniasihteeri Hilkka Mäkelältä.
Tuomiokapituli on uusinut papiston ja lehtorien työnjakokirjalomakkeen.
Lomake lähetetään seurakunnille tämän kiertokirjeen mukana.
Kirkkojärjestyksen 6 luvun 16 §:n mukaan pappien ja lehtorien Tulee jakaa
työ keskenään sekä laatia työnjakokirja. Jos työnjaosta ei päästä
sopimukseen, tuomiokapituli ratkaisee asian. Saman pykälän mukaan
työnjakokirja on saatettava tuomiokapitulin hyväksyttäväksi, kun
kirkkoherra vaihtuu seurakunnassa. Tuomiokapituli pitää papiston
säännöllisin väliajoin neuvottelemaa ja tekemää sopimusta työnjaosta
tärkeänä. Tämä tukee suunnitel-mallisuutta ja lisää yhteistyötä, poistaa
päällekkäisyyttä ja antaa mahdollisuuden työn rationalisointiin ja
vastuualojen vaihtamiseen. Kun työnjaosta sovitaan työnjakokirjalla, se
selventää vastuun jakoa ja antaa kaikille työyhteisön jäsenille
mahdollisuuden saada
äänensä kuuluville. Työnjakokirja on myös kirkkoherran työssä tärkeä
työnjohdollinen elementti.
Edellä olevan perusteella tuomiokapituli edellyttää, että työnjako otetaan
säännöllisin väliajoin työneuvottelussa käsiteltäväksi. Työnjakokirja
tulee lähettää tuomiokapitulille hyväksyttäväksi vähintään joka kolmas
vuosi
Työnjakokirjaan merkitään, ketkä huolehtivat jumalanpalvelusten
pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista
kirkollisista toimituksista; vastuualuejako kristillisen kasvatuksen,
opetuksen, diakonian, lähetystyön sekä mahdollisesti jollain muulla
seurakunnan työalalla. Työnjakokirjaan merkitään myös mahdollinen
alueellinen vastuunjako, virastopäivystys sekä viikkovapaa- päivät.
Tuomiokapituli suosittaa työnlakokirjoja kehitettäväksi siten, että
työnjakokirjaan merkitään, mitä työalasta tai -alueesta vastaami-nen
käytännössä sisältää. Tällaisen toimenkuvan ottaminen työn- jakokirjaan
selventää sekä pappien että eri työalojen muiden viranhaltijoiden työtä
esim. kasvatus-, diakonia- ja lähetystyössä. Seuraavassa esimerkkinä KDYKn
laatima luonnos diakoniatyöstä vastaavan papin toimenkuvaksi.
”Diakoniatyöstä vastaavan papin tehtävänä on yhdessä diakonian-
viranhaltijoiden kanssa
1. edistää diakonian toteutumista koko seurakunnan elämässä ja erityisesti
jumalanpalveluselämässä, huolehtia siitä, että sielunhoito, sana ja
sakramentit saatetaan kaikkien ihmisten ulottuville kodeissa ja
laitoksissa;
2. osallistua diakoniatyön sisällön kehittämiseen, painopistealueiden
arviointiin ja diakoniatyön niveltämiseen muuhun seurakunnan, sosiaali- ja
terveydenhuollon ja alan järjestöjen toimintaan;
3. kehittää seurakunnassaan yhteiskunnallista työtä erityisesti
pitämällä yhteyttä työelämään, työttömiin ja heidän järjestöihinsä ja eri
kansalaisjärjestöihin ja huolehtia seurakunnan
ympäristövastuun toteuttamisesta;
4. toimia teologisena asiantuntijana ja seurata diakonian teologi-aan ja
yhteiskuntaeettisiin kysymyksiin liittyvää
tutkimusta ja keskustelua; sekä
5. osallistua diakoniakasvatukseen ja diakonian vastuuhenkilöiden
koulutukseen ja ohjaukseen."
Kirkkojärjestyksen 6 luvun 16§:n 2 momentti, joka koskee pappien ja
lehtorin työnjakokirjan hyväksymistä tuomiokapitulissa on kumottu 1.6.1998
lukien (asetuskokoelma 1035/97).
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä 468 antanut ohjeen, jossa tuomiokapituli
edellytti, että työnjako otetaan seurakunnassa säännöllisin väliajoin
työneuvottelussa käsiteltäväksi. Tuomiokapituli edellyttää edelleen, että
pappien ja lehtorien työnjakokirja lähetetään tuomiokapitulille
käsiteltäväksi vähintään joka kolmas vuosi. Tuomiokapitulissa on laadittu
kaavake työnjakokirjaa varten, joka on lähetetty seurakuntiin.
Edellä mainitussa kiertokirjeessä on annettu joitakin suosituksia
työjakokirjan laatimiseksi.
Piispainkokous on antanut suosituksen, jonka mukaan KJ 6 luvun 19 ja 23
§:ssä edellytettyjä viranhoitoaikoja laskettaessa vähennetään "kaikki yli
kuukauden kalenterivuodessa kestävät virkavapaudet ja työnteon
keskeytykset". Suositus koskee pastoraalitutkinnon suorittamisen
edellytyksenä olevaa kahden vuoden sekä ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi
pyydettävän kelpoisuusehtona olevaa viiden vuoden työssäoloaikaa.
Seurakuntien työyhteisöjen kehittäminen on saanut myönteisen vastaanoton
eri seurakunnissa parina viime vuotena. Hiippakunnan työyhteisökonsultit
ovat osallistuneet jo useamman kymmenen eri seurakunnan eri pituisiin
työyhteisöjen kehittämistapahtumiin.
Hiippakunnan työyhteisökonsultit, lähetyssihteeri Olavi Vuori
Saarijärveltä, sairaalapastori Tapio Ikola Seinäjoelta, perheasiain
neuvottelukeskuksen johtaja Paavo Haapakoski * ja perheasiain
neuvottelukeskuksen johtaja Leif Westerlund Vaasasta ovat edelleen
seurakuntien käytettävissä. Heillä on tietoja siitä, millaisia ratkaisuja
eri seurakunnissa on tehty ja millaisia kokemuksia on saatu. Kun
seurakunnat nyt joutuvat pohtimaan erityisesti saneerauskysymyksiä ja
seurakuntatyön priorisointia, niin työyhteisökonsultit ovat myös
käytettävissä tällaisissa keskusteluissa ja neuvotteluissa.
(* nykyisin pääsihteeri)
U
Tuomiokapituli antaa piispainkokouksen suosituksesta seurakunnille
seuraavan ohjeen ulkomaalaisen lapsen kastamisesta Suomessa: Suomalaisen
äidin, joka on kirkkomme jäsen poissaolevaan väestöön kuuluvana, ja
ulkomaan kansalaisuutta olevan isän aviolapsi, joka on ulkomaan
kansalainen, voidaan kastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
seurakunnassa edellyttäen, että kumpikin vanhemmista tätä haluaa.
Tällainen kastettu lapsi merkitään Suomessa vain kasteseurakunnan
kastekirjaan, mutta sitä ei lueta tilastoihin.
V
Uskonnonvapauslain valasäännöksiä on muutettu lailla 1049/85.
Uskontokuntaan kuuluva voi valintansa mukaan joko vannoa valan tai antaa
vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Valinnanvapaus ei koske
kirkkolaissa säädettyjä valoja.
487:2
Nyt voimassa olevan kirkkohallituksen päätöksen mukaan kirkkoherra
vahvistaa papiston vapaa-aikasuunnitelman, myös omansa. Kirkkoherra
lähettää suunnitelman sekä lääninrovastille että tuomiokapitulille
tiedoksi. Tuomiokapituli antaa sijaismääräykset, kun se palauttaa
lomakkeen seurakuntaan.
Syyskuun alusta voimaan tulevaan uuteen vapaa-aikasopimukseen palataan
myöhemmin.
490:1
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä n:o 487 8.3.1997 antanut ohjeet papiston
vuosilomien ja virkavapauksien osalta. Seurakuntapapin vapaa-ajasta
annetut uudet määräykset tulevat voimaan 1.9.1997. Tämän vuoksi
tuomiokapituli antaa vapaa-aikasuunnitelmaa koskevan uuden ohjeen, joka
korvaa 18.3.1988 kiertokirjeessä 424 annetun ohjeen.
Kirkon säännöskokoelma (KS) n:o 68 ja virkaehtosopimus seurakuntapapin
vapaa-ajasta on lähetetty seurakunnille (mm. sopimusvaltuuskunnan
yleiskirje 12.2.1997 A2/97).
Vapaa-aikasuunnitelman laatiminen ja käsittely
Kirkkoherra hyväksyy alaistensa vapaa-aikasuunnitelman. Kirkkoherran
vapaa-aikasuunnitelman hyväksyy lääninrovasti. Kirkkoherra ei enää
vahvista suunnitelmaa omalta osaltaan. Lääninrovastin
vapaa-aikasuunnitelman hyväksyy tuomiokapituli. Jos vapaa-aikasuunnitelmaa
joudutaan muuttamaan, niin muutoksen käsittelytapa on sama (KS 13 § 2
mom.). Lääninrovasti on vastuussa kirkkoherran vapaa-aikasuunnitelman
tarkoituksenmukaisuudesta, joten lääninrovasti on myös oikeutettu
puuttumaan kirkkoherran vapaa-aikasuunnitelman sisältöön.
Seurakunnan papiston vapaa-aikasuunnitelma, myös kirkkoherran osalta,
laaditaan samalle lomakkeelle, joka lähetetään lääninrovastille yhtenä
kappaleena. Lääninrovasti lähettää hyväksymänsä suunnitelman (kirkkoherran
osalta) seurakuntaan ja kopion suunnitelmasta tuomiokapituliin.
Tuomiokapituli määrää tarvittaessa kirkkoherralle sijaisen. Lääninrovastin
vapaa-aikasuunnitelma hyväksytään tuomiokapitulissa.
Vapaa-aikasuunnitelma tehdään pääsääntöisesti kevät-, kesä- ja syyskautta
varten. Suunnitelmakauden pituus harkitaan seurakunnassa. Suunnitelmat
tulee toimittaa lääninrovastille ennen kunkin kauden alkua.
Vapaa-aikasäännökset lähtevät siitä, että papiston tehtävät hoidetaan
seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijoiden keskenäisin
järjestelyin. Mikäli kirkkoherralle tarvitaan sijaista, sijaismääräyksen
antaa tuomiokapituli. Kirkkoherra tekee vapaa-aikasuunnitelmassa
ehdotuksen sijaisesta.
Vapaa-aikasuunnitelman sisältö
Seurakuntapapille annetaan kaksi yhden kalenterivuorokauden kestävää
vapaapäivää kalenteriviikossa (sopimuksen 2 §). Vapaapäivät tulee
sijoittaa arkipäiviksi ja, mikäli mahdollista, kiinteiksi peräkkäisiksi
viikonpäiviksi (KS 12 §). Lauantai luetaan tässä arkipäiväksi.
Kerran kuukaudessa vapaapäivät voidaan sijoittaa lauantaiksi ja
sunnuntaiksi, ns. viikonloppuvapaa. Jos pappi saa kalenterikuukauden
aikana vapaan viikonlopun, vapaapäiviä ei enää voida sijoittaa
viikonloppuun. Vapaan viikonlopun voi saada vuosiloman tai minkä tahansa
virkavapauden perusteella.
Vapaa-aikasopimuksen lähtökohtana on seurakuntapapiston 5-päiväinen
työviikko. Sopimuksen mukaan viikkovapaapäiviä voi pitää myöhemmin, mutta
ei etukäteen. Vapaapäivän siirron edellytyksenä on järjestelyn
tarkoituksenmukaisuus seurakunnan kannalta. Molempien viikkovapaapäivien
siirtämiseen on oltava pakottava syy. Viisipäiväiseen työviikkoon
siirtyminen nimenomaan vähentää pidempien sijaisuuksien tarvetta, kun
vastike- ja virikevapaat ovat jääneet pois.
KJ 6 luvun 14 §:n mukaan papin on vapaa-aikanaankin hoidettava
välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät, jollei niiden hoitoa ole
muutoin voitu järjestää. KS n:o 68 14 §:n mukaan tällaisia virkatehtäviä
ovat yksityinen sielunhoidollinen keskustelu ja rippi, milloin joku on
sitä varten ottanut yhteyden pappiin. Nämä tehtävät eivät siis oikeuta
vapaapäivän siirtoon.
Vuosiloman sijoittamisessa on huomattava, että loman alle jääviä
vapaapäiviä ei voida siirtää myöhemmin pidettäväksi. Jos loma pidetään
alle viikon mittaisena, on lomajaksoja tarkasteltava kokonaisuutena, jossa
vapaapäivä jää loman alle. Asiasta on tarkemmin sopimusvaltuuskunnan
yleiskirjeessä B1/96 s. 12-14.
Suunnitelmalomakkeen käyttö
Seurakunnille on lähetetty lomake, jota voidaan käyttää
vapaa-aikasuunnitelman laatimisessa. Tuomiokapitulille on esitetty
toivomus siitä, että vapaa-aikasuunnitelma toimisi samalla
vuosiloma-päätöksenä ja kirkkoherran vuosiloma-anomuksena. Tuomiokapituli
katsoo, että kirkkoherra voi vapaa-aikasuunnitelmaan liittää tiedot
alaisilleen myöntämistä lomista. Loma merkitään päivämäärinä ja jäljellä
oleva loma ja lomanpidennys merkitään ehdottomasti näkyviin erikseen
(esim. 5+2 ap, 9+6 ap). Vapaa-aikasuunnitelman mukana tieto kirkkoherran
myöntämistä lomista sekä kirkkoherran vuosiloma-anomus ja sijaisesitys
tulevat lääninrovastin kautta tuomiokapituliin tiedoksi ja käsiteltäväksi.
Tämä menettely korvaa kiertokirjeessä 18.3.1997 n:o 487 esitetyn
vuosilomien käsittelytavan. Kesäkauden vuosilomista tehdään
rovastikunnittain yhdistelmä, joten kesän vuosilomatietojen tulee olla
lääninrovastilla nykyiseen tapaan 15.4. mennessä.
Piispainkokous on 11.2.1997 todennut, että Fria Mission förbundet -niminen
järjestö on KJ 2:18 §:n 2 momentin tarkoittama Suomessa toimiva
kristillinen uskontokunta.
Kyseessä on yhdistyksenä toimiva kristillinen uskontokunta, joka ei ole
järjestäytynyt uskonnonvapauslain mukaiseksi uskonnolliseksi
yhdyskunnaksi. Osa sen jäsenistä on kirkon jäseniä, joten heidän osalta
kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on rippikoulun suorittaminen. Jos
yhdistyksen jäsen ja avioliittoon aikova ei ole kirkon jäsen, on oltava
todistus järjestön jäsenyydestä kirkollista vihkimistä varten.
Tuomiokapituli on kiertokirjeessä 476 esitellyt kappalaisen vaalitavan
muutokset, jotka ovat astuneet voimaan 1.1.1996. Uuden vaalitavan johdosta
on virkaa hakevan tarkemmin harkittava myös hakemukseensa liitettäviä
asiakirjoja. Kanttorin ja lehtorin virkaa hakevat ovat yleensä liittäneet
hakemuksiin työtodistuksia, joista ilmenee entisten työpaikkojen työnkuvat
ja mahdolliset erityispainotukset. Myös kappalaisen virkaa hakevalle on
eduksi, jos hän voi liittää työtodistuksen/työtodistuksia hakemukseensa.
Tuomiokapituli antaa hakijoista lausunnon, jonka sisältöön työtodistukset
voivat vaikuttaa. Vaali suoritetaan kirkkovaltuustossa, jonka
päätöksenteossa hakuasiakirjoilla on todennäköisesti suurempi merkitys
kuin seurakuntalaisten yleisessä vaalissa.
Lapuan hiippakunnan rippikoulutyöryhmän esityksestä tuomiokapituli
kehottaa kirkkoherranvirastoja merkitsemään muualla pidettävää rippikoulua
varten annettavaan virkatodistukseen tiedot siitä, onko todistuksen saaja
osallistunut rippikoulun ohjesäännön mukaiseen seurakuntaan tutustumiseen.
Suomen lähetysseuran vuosikokous on vedonnut seurakuntiin ja
tuomiokapituleihin, että lähetystyöntekijöille myönnettäisiin niin pitkä
virkavapaus, että se kattaisi sekä lähetystyöntekijäkoulutuksen että
ensimmäisen työkauden ajan.
Esityksessä todetaan mm., että nykyisessä työllisyystilanteessa vaatii
suurta rohkeutta jättää vakinainen työpaikka ja lähteä lähetystyöhön,
koska tulevaisuus lähetystyöntekijänä esimerkiksi terveydellisistä syistä
saattaa olla epävarma.
Tuomiokapituli suhtautuu esitykseen myönteisesti ja toteaa, että
tällaisten poikkeuksellisten virkavapauksien myöntämiseen lähetystyötä
varten on useissa tilanteissa painavia syitä. Sijaisuuden hoitaminen
pätevin voimin on useissa tapauksissa mahdollista.
Papiston osalta tuomiokapituli toteaa, että seurakuntapastorin
palaamismahdollisuus hiippakuntaan on käytännössä aina järjestettävissä,
lähtöseurakuntaan palaaminen on perustelluista syistä mahdollista
toteuttaa. Kappalaisen virassa virkavapauden myöntäminen on periaatteessa
mahdollista. Kirkkoherralle pitkän virkavapauden myöntäminen tullee
kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Tuomiokapituli kuulee aina
seurakuntaa em. asioissa ennen päätöstä.
Kun tällaista virkavapauskäytäntöä syntyy kirkossa, niin luonnollisesti
syntyy painetta saada pitkiä virkavapauksia myös muunlaisten tehtävien
hoitamista varten. Tuomiokapituli pitää kuitenkin lähetystyötä varten
myönnettävää virkavapautta erityistilanteena.
Tuomiokapituli kiinnittää huomiota seurakunnan virkasäännön alaisten
virkojen aukijulistamiseen silloin, kun virkaa ei ole vakinaisesti
täytetty. Virkasääntö edellyttää pääsääntl;isesti, että vakinaisesti
täyttämätön avoinna oleva virka julistetaan haettavaksi.
Jos pätevyysvaatimukset täyttävää viranhaltijaa ei ole saatu, on
käytännössä hakuilmoitusten väliä pidennetty esim. vuoteen. Tällöin on
sovitettava yhteen toisaalta virkojen täyttäminen virkasäännön
edellyttämällä tavalla ja toisaalta väliaikaisena viranhoitajana toimivan
henkilön asema.
Tässä yhteydessä tuomiokapituli kiinnittää erityisesti huomiota
vakinaisesti täyttämättä olevien diakoniavirkojen aukijulistamiseen
sopivin väliajoin. Vastavalmistuneiden lisäksi mahdollisia hakijoita
näihin virkoihin ovat yhteiskunnan palveluksessa toimivat
diakoniakoulutuksen saaneet henkilöt.
Y
Piispainkokous on 6.3.1991 hyväksynyt uudet ylemmän pastoraalitutkinnon
vaatimukset ja ohjeet ja päättänyt, että vanhojen vaatimusten mukaisia
tutkintoja voidaan suorittaa vuoden 1995 loppuun mennessä, mikäli
tutkinnon suorittaminen on aloitettu ennen päätöksen tekemistä.
Ylemmän pastoraalitutkinnon vaatimuksia on lähetetty yksi kappale
kirkkoherranvirastoille kiertokirjeen liitteenä n:o 1. Lisäkappaleita voi
tilata tuomiokapitulista.
Tuomiokapituli tulee järjestämään myöhemmin neuvottelun ylemmän
pastoraalitutkinnon suorittamisesta kiinnostuneille. Heitä pyydetään
ottamaan yhteyttä pääsihteeriin.
Tuomiokapituli kiinnittää seurakuntien huomiota siihen, että
ystävyysseurakuntatoimintaa harkittaessa neuvoteltaisiin pääsihteerin
kanssa. Näin vältetään päällekkäistä toimintaa ja voidaan hiippakunnan ja
koko kirkon puitteissa sovittaa yhteen seurakuntien suunnitelmat
ystävyysseurakuntatoiminnassa.
© Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli