Kiertokirjeiden pysyväisohjeet

 
Kiertokirjeiden pysyväisohjeet
 
Kiertokirjehakemisto
Lapuan hiippakunnan
tuomiokapitulin

PYSYVÄISOHJEET 1978 - 2004
Kiertokirjeeen
n:o ja §

E
Ehtoollisen jakaminen, avustaja 505:3
Ehtoollisen toimittaminen toisen kirkon papin kanssa 518:1

H
Hautaan siunaaminen 526:6
Helluntaiherätys 436:3


K
Kaste, ulkomaalaisen lapsen 331:3
Kirkkomusiikkiaineiston arkistoiminen 352:5
Kirkkoon liittyminen 529:6, 464:5
Kirkollinen toimitus, toisen ev.lut.kirkon tai muun kristillisen
uskontokunnan pappi 479:3 , 520:5

Kirkolliset esinett, inventointi ja hoito 514:4
Kirkon jäseneksi liittyminen 464:5, 529:6
Konselebraatio 518:1
Kummin nimeäminen jälkeenpäin 397:3
Kuolleena syntyneen lapsen hautaansiunaaminen 314:3


M
Maakaupan asiakirjat 340:9
Maisterintutkinto 480:7

P
Papin kuolemasta ilmoittaminen 529: 8
Papinvirasssa työvuosien laskenta 475:2
Papiston ja lehtorien pukeutuminen 514:1
Puoluepoliittiset tilaisuudet 316:1


S
Seurakuntamatkat 457:3 , liite

T
Taidehankinnat 430:3
Tuomiokapitulin aukioloaika 492:4
Turvapaikanhakijat ja kirkko 445:5
Työvuosien laskeminen papinvirassa 475:2

U
Ulkomaalaisen lapsen kastaminen Suomessa 331:3

V
Vihkiminen 488:2
Virkatodistus rippikoulua varten 287:2
Virkavapaudet lähetystyöhön 482:2
Virkojen aukijulistaminen 440:10

Y
Ystävyysseurakuntatoiminta 433:4
 --------------------------------

E

505:3
Vuoden 2000 alusta lukien kirkkoherra voi myöntää seurakunnan jäsenelle
luvan avustaa ehtoollisen jakamisessa. Säännös on KJ 2:12 §:n 2 momentissa. Piispainkokous on
15.9.1999 antanut asiasta soveltamisohjeen. Se sisältyy seurakunnille lähetettyyn piispainkokouksen pöytäkirjaan.

KIRKKOHERRAN OIKEUS MYÖNTÄÄ LUPA AVUSTAA EHTOOLLISEN JAKAMISESSA
Piispainkokouksen soveltamisohjeet
Annettu Porvoossa 15 päivänä syyskuuta 1999
Kirkkojärjestyksen (105511993) 2 luvun 12 §:n 2 momentti:

Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,
kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle
Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,
kristillisestä vakaumuksesta
tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa.
Säännös on voimassa 1.1.2000 lukien. Kirkolliskokouksen pyynnöstä
piispainkokous on antanut säännöksen soveltamisohjeet.

1. Ehtoollisen jakamisen avustamisessa on kysymys seurakunnan
hengellisestä tehtävästä. Avustavalta maallikoita edellytetään, että hän on evankelis-luterilaisen
kirkon konfirmoitu ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu jäsen. Oikeus avustaa ehtoollisen
jakamisessa on voimassa vain siinä seurakunnassa, jossa se on myönnetty. Avustajan ei silti
tarvitse olla sen seurakunnan jäsen. On mahdollista, että kirkkoherra myöntää luvan myös muun
evankelis-luterilaisen kirkon jäsenelle, joka täyttää säännöksen mainitsemat edellytykset. Myönnetty
oikeus on voimassa kunnes kirkkoherra sen päätöksellään peruu.

2.Kirkkoherra on vastuussa pyhien sakramenttien oikeasta hoitamisesta
seurakunnassa (KJ 6:34, 2). Hän toimii seurakunnassa virkavastuulla. Kirkkoherra myöntää luvan avustaa
ehtoollisen jakamisessa. Seurakuntayhtymän yhteisen toiminnan osalta yhteisissä tiloissa luvan
avustaa ehtoollisen jakamisessa myöntää yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Se mitä näissä
ohjeissa todetaan kirkkoherran velvollisuuksista, koskee seurakuntayhtymän yhteisen
toiminnan osalta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaa.

3. Kirkkoherra myöntää ehtoollisavustamisoikeudet kirjallisesti ja liittää
ne päätösluetteloon sekä saattaa ehtoollisavustamisoikeudet kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston
tietoon. Näin neuvosto voi halutessaan herättää keskustelun käytännön soveltamisperiaatteista. Piispa
ja tuomiokapituli valvovat saarnatointa ja jumalanpalveluselämää.

4. Kirkkoherran on huolehdittava myös siitä, että seurakunnan muut papit
saavat tiedon myönnetyistä luvista, jotta myös yksittäisen jumalanpalveluksen toimittava pappi voi
tarvittaessa kutsua luvan saaneen henkilön avustamaan ehtoollisen jakamisessa.

5. Papin tehtävänä on aina ehtoollisen toimittaminen, asetussanojen
lukeminen ja ehtoollisaineiden pyhittäminen. Pappi jakaa pääsääntöisesti leivän ja maallikkoavustaja
viinin.

6. Kirkkoherran tulee huolehtia siitä, että ehtoollisen jakamisessa
avustavat maallikot saavat riittävän jumalanpalveluksen ja ehtoollisen teologiaa koskevan koulutuksen sekä
ehtoollisen jakamisen käytäntöön perehdyttävän opastuksen. Tämä antaa asianomaisille tarvittavat
valmiudet ja korostaa tehtävän merkitystä. Koulutus on mahdollista järjestää myös yhdessä
useamman seurakunnan toimesta.

7. Oman seurakunnan tai seurakuntayhtymän yhteisen toiminnan
ehtoollisenvietoksi katsotaan myös sellainen tilaisuus, joka järjestetään retki- tai leiriryhmälle
esimerkiksi leirikeskuksessa, vaikka tilaisuus on toisen seurakunnan alueella.  
518:1
Piispojen neuvottelussa on sovittu yhteisistä ohjeista ehtoollisen
toimittamisesta toisen kirkon papin kanssa eli konselebraatiosta.
1. Konselebraatio tarkoittaa sitä, että ehtoollisen toimittamiseen ja
ehtoollisaineiden siunaamiseen osallistuu selebrantin lisäksi yksi tai
useampi muu pappi.
2. Konselebraatio toimitetaan kirkkomme käsikirjan tai kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevan kirkon käsikirjan mukaisesti.
3. Konselebraatio voi palvella kirkollista yhteyttä ilmentävänä merkkinä.
Se on mahdollinen jumalanpalveluksissa, joissa on mukana kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevien toisten kirkkojen pappeja.
4. Konselebraatiossa selebranttia avustavat papit osallistuvat ehtoollisen
toimittamiseen lukemalla yhteen ääneen asetussanat ja mahdollisesti osia
ehtoollisrukouksesta ja liittymällä ehtoollisaineiden siunaamisessa
käytettäviin eleisiin.
5. Koska konselebraation toteuttamisessa on toisistaan eroavia käytäntöjä,
jumalanpalvelusta toimittavien pappien tulee yhdessä sopia, millä tavoin
eri kirkkojen perinteet otetaan konselebraatiossa huomioon.

       397:3
      Piispainkokouksen päätökseen yhtyen tuomiokapituli ilmoittaa
      kirkkoherroille, että lapselle voidaan myöhemmin nimetä yksi tai useampi
      kummi sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa kummius ei mitenkään tule
      hoidetuksi tai lapsen kasvatuksesta vastaavat haluavat painavin perustein
      kummiasiaan muutosta. Tällaisia tapauksia syntyy lähinnä
      adoptiotilanteessa ja silloin kun ulkomailla kastetuilla lapsilla ei ole
      lainkaan kummeja. Kirkkoherran on tehtävä muutoksesta merkintä kastettujen
      kirjaan


H
526:6
Hiippakunnan seurakunnissa tulee muutamia kertoja vuodessa esille
kysymys muun kirkkokunnan jäsenen hautaan siunaamisesta.
Pääsääntö on se, että vainajan siunaamisen hoitaa se uskontokunta,
johon vainaja on kuulunut. Tämä on lähtökohta myös niissä tapauksissa,
että vainajan omaiset eivät kuulu samaan uskontokuntaan.
Kirkkojärjestyksen 2 luvun 21 ja 22 §:ssä tämä lähtökohta on kirjattu.
Vuoden 1994 alusta on ollut voimassa ekumeniaan pohjautuva
KJ 2:22 §:n 2 mom., jonka mukaan kirkon jäsenen voi siunata muun
kristillisen kirkon tai yhteisön pappi. Tällaisessa tilanteessa on oltava
tiedossa vainajan selvästi ilmaisema tahto ja asiasta on sovittava
kirkkoherran kanssa.

Vastaavalla tavalla on meneteltävä, jos meidän kirkkomme pappia
pyydetään siunaamaan toiseen uskontokuntaan kuuluva vainaja.
Toimittajaksi pyydetyn papin tai kirkkoherran on oltava yhteydessä ao.
seurakuntaan. Yhteydenottoa ei voida jättää pelkästään vainajan
omaisten tehtäväksi. Luonnollisesti tässäkin tapauksessa on oltava
tiedossa vainajan selvästi ilmaisema tahto siitä, että luterilainen pappi
toimittaa siunauksen.

Hautaansiunaamiseen ei liity oikeudellisia näkökohtia eikä seurakunta
voi velvoittaa omaisia järjestämään seurakunnan jäsenen kristillistä hautausta.
Ristiriitatilanteissa voidaan ainoastaan käydä keskusteluja ongelmasta, mutta
hallinnollisia päätöksiä ei asiassa voida tehdä

436:3
Kirkkoherranvirastoille lähetetään oheisena päätösasiakirja kirkon ja
Suomen helluntaiherätyksen välisistä neuvotteluista (Sarja D 1989:1).
Lisäkappaleita voi tilata kirkkohallituksesta. Samalla lähetetään myös
KUN:lle neuvotteluista annettu raportti.

Tuomiokapituli toteaa, että päätösasiakirja voidaan nähdä osana Kirkko
2000 -prosessia. Asiakirjan avulla voi peilata luterilaista uskonkäsitystä
toiseen. Asiakirjassa on koottuna tietoa suomalaisen helluntaiherätyksen
uskonkäsityksestä sellaisena kuin herätyksen edustajat itse sen
ymmärtävät.

Päätösasiakirjan materiaali auttaa paikallisissa tilanteissa kannan
muodostukseen suhteissa helluntailaisiin. Asiakirjassa on ratkaisumalleja
käytännössä esiintyviin kysymyksiin, esimerkiksi proselytismi s. 5,
avioliittoon vihkiminen s. 18, kaksoisjäsenyys 2. 16-18,
hautaansiunaaminen s. 18-20.

Edellä olevan nojalla tuomiokapituli kehottaa erityisesti papistoa ja
kirkkoneuvostoja/seurakuntaneuvostoja perehtymään päätösasiakirjaan. Asia
otetaan esille myös elokuun kirkkoherrojen kokouksessa.


K

331:3
Tuomiokapituli antaa Piispainkokouksen suosituksesta seurakunnille
seuraavan ohjeen ulkomaalaisen lapsen kastamisesta Suomessa: Suomalaisen
äidin, joka on kirkkomme jäsen poissaolevaan väestöön kuuluvana, ja
ulkomaan kansalaisuutta olevan isän aviolapsi, joka on ulkomaan
kansalainen, voidaan kastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
seurakunnassa edellyttäen, että kumpikin vanhemmista tätä haluaa.
Tällainen kastettu lapsi merkitään Suomessa vain kasteseurakunnan
kastekirjaan, mutta sitä ei lueta tilastoihin.


352:5
Hiippakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunta on tehdyn aloitteen
pohjalta käsitellyt ehdotusta, jonka mukaan seurakunnissamme koottaisiin
ja talletettaisiin laulu- ja soitinmusiikki.

Toimikunta on todennut, että tämä perustieto on koottuna kirkon
tilastoinnissa ja kertomuksissa. Sen sijaan toimikunta pitää kiireellisenä
tehtävänä koota seurakunnan arkistoon mallikappaleet seurakunnan kuorojen
ja soitinryhmien esittämästä musiikista ja nuoteista. Niinikään on
tarpeen, että muu kuoroja ja soitinyhtyeitä koskeva materiaali kootaan
seurakunnan arkistoon.

Tuomiokapituli kehottaa seurakuntien kanttoreita ja kirkkoherroja
huolehtimaan siitä, että seurakunnan kirkkomusiikkielämää koskeva
materiaali ja nuotisto otetaan seurakunnan arkistoinnin piiriin.

529:6
Piispainkokous on 15.9.2004 antanut päätöksen kirkkoon liittyvälle annettavasta
opetuksesta. Päätös julkaistaan kirkon säädöskokoelmassa. Päätös koskee yli
15 vuotiaan liittymistä kirkkoon. Iältään 15-17 vuotiaan tulee osallistua kirkon
rippikoulusuunnitelman mukaiseen opetukseen, jonka on ennen kirkkoon liittymistä
kestettävä vähintään 20 tuntia. Kirkon jäseneksi otettavan aikuisen tulee olla suorittanut
rippikoulun. Aikuisen rippikoulun opetussuunnitelman laaditaan opetettavan kanssa
yhdessä soveltaen rippikoulusuunnitelmaa ja se kestää vähintään 20 tuntia. Painavista
syistä edellä mainituista opetuksen määristä voidaan poiketa.

464:5
Piispainkokous on hyväksynyt KJ 3 luvun 4 §:n 2 momentin tarkoittaman
täytäntöönpanomääräyksen kirkon jäseneksi otettavalle annettavasta
opetuksesta. Päätös julkaistaan kirkon säännöskokoelmassa.
Jäseneksi otettavalle annetaan opetusta n. 30 tuntia yhdessä hänen kanssan
laadittavan opetussuunnitelman mukaan. KKK on laatinut piispainkokouksen
pyynnöstä opetussuunnitelman laatimista varten materiaalia, jonka nimi on
"Kirkon jäseneksi otettavalle annettava opetus". Sitä voi tilata KKK:sta,
puh. 09-1802 344.


479:3
Piispainkokous on 13.-14.2.1996 antanut seuraavan päätöksen.
Päätös toisen ev.lut. kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan papin
mahdollisuuksista suorittaa kirkollisia toimituksia Suomessa.
Päätöksen mukaan toisten ev.lut. kirkkojen sekä Englannin kirkon (Church
of England), Skotlannin kirkon (Church of Scotland), Skotlannin
episkopaalisen kirkon (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkon (Church
in Wales) ja Irlannin kirkon (Church of Ireland) papit voivat toimittaa
jumalanpalvelusten kirjan mukaiset jumalanpalvelukset sekä toimituskirjan
mukaiset toimitukset: kaste, konfirmaatio, yksityinen rippi, sairaan luona
käynti, avioliiton siunaaminen, rukoushetkiä surussa, hautaan siunaaminen,
maahan kätkeminen ja kodin siunaaminen. Päätös ei muuta KJ 2:22 §:n 2
momentissa olevaa poikkeussäännöstä hautaansiunaamisesta.
Kirkollisen toimituksen suorittamisesta on sovittava asianomaisen
kirkkoherran kanssa. Kirkkoherran tehtävänä on huolehtia, että toimituksen
suorittava pappi saa riittävät tiedot toimituksen suorittamiseen
liittyvästä Suomen lainsäädännöstä ja muista huomioon otettavista
seikoista. Pappi, joka ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi,
voi toimittaa tämän päätöksen tarkoittamat kirkolliset toimitukset
käyttäen joko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai oman kirkkonsa
käsikirjaa. Jumalanpalvelus on toimitettava Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon kirkkokäsikirjan mukaan.

520:5
Piispainkokous on 10.9.2002 antanut päätöksen toisen evankelisluterilaisen
kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä
suorittaa kirkollisia toimituksia. Päätös on lähetetty seurakuntiin ja on
julkaistu kirkon säädöskokoelmassa n:o 86. Päätös korvaa aiemman
päätöksen n:o 69.Päätöksen mukaan jumalanpalveluksen, kasteen,
konfirmaation, yksityisen ripin, sairaan luona käynnin, avioliiton siunaamisen,
rukoushetken surussa, maahan kätkemisen ja kodin siunaamisen voi toimittaa
Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon pappi sekä pappi EKD:n jäsenkirkoista,
Englannin kirkosta, Skotlannin kirkosta, Skotlannin episkopaalinen kirkosta,
Walesin kirkosta ja Irlannin kirkosta (Porvoon kirkkoyhteisön jäsenet).
Muiden evankelisluterilaisten kirkkojen ja yhteisöjen osalta piispa ratkaisee
KJ 18:1 §:n 1 mom:n ja 2 mom:n 1 kohdan nojalla, voiko pappi
yksittäistapauksessa suorittaa kirkollisen toimituksen. Hautaan siunaamisesta
sovelletaan edelleen KJ 2:22 §:n 2 momentin erityissäännöstä

514:4
Tuomiokapituli kiinnittää seurakuntien huomiota kirkollisen esineistönsä
hoitamiseen ja inventointiin. Kirkkohallituksen palvelukseen on otettu
museoalan tutkija, jonka tehtävänä on myös tukea seurakuntia kirkollisen
esineistön hoidossa.
Kirkkohallituksen museoalan tutkijan Nina Lempan yhteystiedot:
PL 286, 201010 Turku, p. 02-2620 268, faksi 2620 444.
Kirkkoneuvostoille on lähetetty tutkija Nina Lempan asiaa koskeva
kirjelmä.

 
518:1
Piispojen neuvottelussa on sovittu yhteisistä ohjeista ehtoollisen
toimittamisesta toisen kirkon papin kanssa eli konselebraatiosta.
       1. Konselebraatio tarkoittaa sitä, että ehtoollisen toimittamiseen ja
ehtoollisaineiden siunaamiseen osallistuu selebrantin lisäksi yksi tai useampi muu pappi.
      2. Konselebraatio toimitetaan kirkkomme käsikirjan tai kirkkomme kanssa
ehtoollisyhteydessä olevan kirkon käsikirjan mukaisesti.
     3. Konselebraatio voi palvella kirkollista yhteyttä ilmentävänä merkkinä.
      Se on mahdollinen jumalanpalveluksissa, joissa on mukana kirkkomme kanssa
      ehtoollisyhteydessä olevien toisten kirkkojen pappeja.
 
      4. Konselebraatiossa selebranttia avustavat papit osallistuvat ehtoollisen
      toimittamiseen lukemalla yhteen ääneen asetussanat ja mahdollisesti osia
      ehtoollisrukouksesta ja liittymällä ehtoollisaineiden siunaamisessa
      käytettäviin eleisiin.
 
      5. Koska konselebraation toteuttamisessa on toisistaan eroavia käytäntöjä,
      jumalanpalvelusta toimittavien pappien tulee yhdessä sopia, millä tavoin
      eri kirkkojen perinteet otetaan konselebraatiossa huomioon.
      

397:3
      Piispainkokouksen päätökseen yhtyen tuomiokapituli ilmoittaa
      kirkkoherroille, että lapselle voidaan myöhemmin nimetä yksi tai useampi
      kummi sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa kummius ei mitenkään tule
      hoidetuksi tai lapsen kasvatuksesta vastaavat haluavat painavin perustein
      kummiasiaan muutosta. Tällaisia tapauksia syntyy lähinnä
      adoptiotilanteessa ja silloin kun ulkomailla kastetuilla lapsilla ei ole
      lainkaan kummeja. Kirkkoherran on tehtävä muutoksesta merkintä kastettujen
      kirjaan.
       444:1
      Kirkkolain 36 §:n 1 momentin mukaan kastettavalla tulee olla ainakin kaksi
      kummia, jotka ovat Suomessa tai ulkomailla toimivan evankelis-luterilaista
      uskoa tunnustavan kirkon jäseniä.
      Suomessa toimivat oman kirkkomme lisäksi luterilaiset Suomen vapaa
      evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Suomen Tunnustuksellinen
      Luterilainen kirkko ja Luterilainen Sanan Yhdyskunta (as.kok. 131/83).
      
   
         314:3
      Piispainkokouksen 12. päivänä syyskuuta 1978 antaman suosituksen
      mukaisesti tuomiokapituli antaa seurakuntien papistolle ohjeen, että
      kuolleena syntyneen lapsen tulee saada kristillinen siunaus hautaan,
      mikäli raskaus on kestänyt 180 vuorokautta ja mikäli erityiset syyt eivät
      puolla toisenlaista menettelyä.
      Edellä oleva suositus kumoaa piispainkokouksen 13.5.1957 antaman
      määräyksen.
       
       M
      340:9
      Tämän kiertokirjeen mukana jaetaan seurakunnille monisteena
      kirkkohallituksen ohje N:o 19 vuodelta 1962 koskien arviomiesten valintaa
      ja heidän lausuntonsa perusteita. Tätä ohjetta voidaan antaa myös
      arviomiesten käyttöön arviointia varten.
      Samalla tuomiokapituli kehottaa seurakuntien kirkkoneuvostoja ja
      taloudellisia jaostoja maakauppojen valmistelun yhteydessä tutustumaan
      kirkkohallituksen ohjeeseen N:o 10, vuodelta 1957.
      Maanvuokrauspäätökseen, joka alistetaan tuomiokapitulille, on liitettävä
      samat asiakirjat kuin maanmyyntipäätökseenkin. Neuvoteltaessa
      maanvuokrauksesta on selvästi todettava, että kirkkovaltuuston vuokrausta
      koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulille vahvistettavaksi.
     
            480:7
      Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1.8.1995 voimaan tulleen
      tutkintoasetuksen mukaan tutkintojen nimet ovat muuttuneet. Ylempi
      korkeakoulututkinto on teologian maisterin (TM) tutkinto ja alempi
      korkeakoulututkinto on teologian kandidaatin (TK) tutkinto. Ennen 1.8.1995
      valmistuneet teologian kandidaatit voivat käyttää teologian maisterin
      nimikettä.
            P
       529:8
      Kirkkoherranvirastojen huomiota kiinnitetään siihen, että seurakunta lähettää
      alueellaan asuneen papin kuoleman jälkeen virkatodistuksen tuomiokapituliin.
      Koska pappi ei välttämättä ole kirjoilla Lapuan hiippakunnassa, niin tuomiokapituli
      lähettää tiedon edelleen sille tuomiokapitulille, jonka nimikirjaan pappi on merkitty.  
      Virkatodistus pyydetään lähettämään myös eläkkeellä olleen seurakuntalehtorin
      kuolemasta, mikäli seurakunnassa tiedetään asianomaisen toimineen lehtorin virassa.
       
       475:2
      Piispainkokous on antanut suosituksen, jonka mukaan KJ 6 luvun 19 ja 23
      §:ssä edellytettyjä  viranhoitoaikoja laskettaessa vähennetään "kaikki yli
      kuukauden kalenterivuodessa kestävät virkavapaudet ja työnteon
      keskeytykset". Suositus koskee pastoraalitutkinnon suorittamisen
      edellytyksenä olevaa kahden vuoden sekä ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi
      pyydettävän kelpoisuusehtona olevaa viiden vuoden työssäoloaikaa.
     
       514:1
      Piispainkokous on syysistunnossaan 2001 antanut suosituksen papin   ja
      lehtorin virkapuvusta ja virkapukeutumisesta. Suositus sisältää myös
      yleisiä ohjeita seurakunnan työntekijöiden pukeutumisesta
      virantoimituksessa.
      Piispainkokous on samalla päättänyt, että muiden hengellisen työn virkojen
      tunnuksia ja virkapukeutumista koskeva ohjeistus tullaan käsittelemään
      uudelleen, kun kysymys kirkon virkarakenteesta on ratkennut. Samalla on
      pyydetty järjestöjä toistaiseksi pidättäytymään uusien järjestöpohjaisten
      pukeutumisohjeiden antamisesta.
      
           316:1
      Piispainkokous on kokouksessaan 18.10.1978 antanut suosituksen
      puoluepoliittisten tilaisuuksien järjestämisestä seurakunnallisissa
      tiloissa: "Puoluepoliittisia tilaisuuksia ei tule järjestää kirkoissa eikä
      muissa seurakuntatiloissa".
      Tuomiokapituli julkaisee asian uudelleen kiertokirjeessä ja omasta
      puolestaan yhtyy asiassa piispainkokouksen kantaan.
      
            S
       457:3
      Tämän kiertokirjeen liitteenä jaetaan tuomiokapitulin suositus ja määräys
      seurakuntamatkoista. Teksti perustuu piispainkokouksen tuomiokapituleille
      antamaan suositukseen. Tuomiokapituli on muotoillut päätöksensä niin, että
      samaa sääntöä voidaan soveltaa kaikkiin seurakunnan työntekijöihin.
      Päätöksessä on päätöksentekoa varten menettelyohjeita sekä joitakin
      matkojen luonnetta koskevia määritelmiä.
      Seurakunnan pappien osalta kyseessä on sellaisenaan noudatettava
      seurakuntia ja pappeja sitova määräys. Kirkkoneuvosto voi hyväksyä tekstin
      noudatettavaksi seurakunnan muita työntekijöitä koskevaksi.

      Klikkaa oheista liitelinkkiä  liite

     
       
             T
       430:3
      Muualla kirkossamme on vuosien aikana saatu hyviä kokemuksia siitä, että
      kirkkovaltuusto uudisrakentamisen kustannuksista päättäessään sisällyttää
      kustannuksiin jo suunnitteluvaiheessa määrärahan taidehankintaan.
      Julkisten seurakunnallisten tilojen viihtyvyyden, arvon ja arvostuksen
      kohentamiseksi tulisi päästä nykyistä paljon hedelmällisempään
      yhteistyöhön rakennuttajan, suunnittelijan ja taiteen tekijöiden välillä.
      Yhteistyö on liian usein ollut jälkikäteen tapahtuvaa, epätasaista
      paikkailua tai koristelua. Kestävä ja julistava taide, joka sopii tilaan
      ja valoon, on seurakuntien tiloissa tarpeen.
      Edellä olevaan viitaten Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli suosittaa
      seurakuntien päättäjille, että
      1) ne varaavat uudisrakentamisensa kustannusarvioon määrärahan
      taidehankintoihin ja suunnittelussa ottavat taiteen sijoituspaikat
      huomioon,
      2) kiinnittävät huomiota jo käytössä olevien julkisten tilojensa
      viihtyvyyden ja arvon kohentamiseen taidehankinnoilla.
    

    492:4
      Tuomiokapituli ilmoittaa, että viraston virallinen aukioloaika on
      työpäivinä klo 8.00-16.00. Tämä aukioloaika merkitään esimerkiksi
      seurakunnissa annettaviin valitusosoituksiin.
      

  445:5
      Tuomiokapituli ilmoittaa, että Kirkon ulkomaanasiain neuvoston asettaman
      työryhmän mietintö "Kirkko ja turvapaikanhakijat" (Suomen ev.lut. kirkon
      keskushallinto. Sarja D 1991:1) on lähetetty kaikkiin seurakuntiin.
      Lisäkappaleita saa tilata kirkkohallituksesta, puh. 09-1802
      315/asiakirjatilaukset.
      Syksyllä 1990 on seurakuntiin lähetetty hiippakunnan diakonia- ja
      lähetystoimikuntien yhteinen kannanotto pakolaiskysymyksestä. Kirjelmää
      voi tilata tuomiokapitulista diakoniasihteeri Hilkka Mäkelältä.
        
       475:2
      Piispainkokous on antanut suosituksen, jonka mukaan KJ 6 luvun 19 ja 23
      §:ssä edellytettyjä viranhoitoaikoja laskettaessa vähennetään "kaikki yli
      kuukauden kalenterivuodessa kestävät virkavapaudet ja työnteon
      keskeytykset". Suositus koskee pastoraalitutkinnon suorittamisen
      edellytyksenä olevaa kahden vuoden sekä ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi
      pyydettävän kelpoisuusehtona olevaa viiden vuoden työssäoloaikaa.
     

        U
       331:3
      Tuomiokapituli antaa piispainkokouksen suosituksesta seurakunnille
      seuraavan ohjeen ulkomaalaisen lapsen kastamisesta Suomessa: Suomalaisen
      äidin, joka on kirkkomme jäsen poissaolevaan väestöön kuuluvana, ja
      ulkomaan kansalaisuutta olevan isän aviolapsi, joka on ulkomaan
      kansalainen, voidaan kastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
      seurakunnassa edellyttäen, että kumpikin vanhemmista tätä haluaa.
      Tällainen kastettu lapsi merkitään Suomessa vain kasteseurakunnan
      kastekirjaan, mutta sitä ei lueta tilastoihin.
       

      V
       488:2
      Piispainkokous on 11.2.1997 todennut, että Fria Mission förbundet -niminen
      järjestö on KJ 2:18 §:n 2 momentin tarkoittama Suomessa toimiva
      kristillinen uskontokunta.
      Kyseessä on yhdistyksenä toimiva kristillinen uskontokunta, joka ei ole
      järjestäytynyt uskonnonvapauslain mukaiseksi uskonnolliseksi
      yhdyskunnaksi. Osa sen jäsenistä on kirkon jäseniä, joten heidän osalta
      kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on rippikoulun suorittaminen. Jos
      yhdistyksen jäsen ja avioliittoon aikova ei ole kirkon jäsen, on oltava
      todistus järjestön jäsenyydestä kirkollista vihkimistä varten.
    

      287:2
      Lapuan hiippakunnan rippikoulutyöryhmän esityksestä tuomiokapituli
      kehottaa kirkkoherranvirastoja merkitsemään muualla pidettävää rippikoulua
      varten annettavaan virkatodistukseen tiedot siitä, onko todistuksen saaja
      osallistunut rippikoulun ohjesäännön mukaiseen seurakuntaan tutustumiseen.
      

      482:2
      Suomen lähetysseuran vuosikokous on vedonnut seurakuntiin ja
      tuomiokapituleihin, että lähetystyöntekijöille myönnettäisiin niin pitkä
      virkavapaus, että se kattaisi sekä lähetystyöntekijäkoulutuksen että
      ensimmäisen työkauden ajan.
      Esityksessä todetaan mm., että nykyisessä työllisyystilanteessa vaatii
      suurta rohkeutta jättää vakinainen työpaikka ja lähteä lähetystyöhön,
      koska tulevaisuus lähetystyöntekijänä esimerkiksi terveydellisistä syistä
      saattaa olla epävarma.
      Tuomiokapituli suhtautuu esitykseen myönteisesti ja toteaa, että
      tällaisten poikkeuksellisten virkavapauksien myöntämiseen lähetystyötä
      varten on useissa tilanteissa painavia syitä. Sijaisuuden hoitaminen
      pätevin voimin on useissa tapauksissa mahdollista.
      Papiston osalta tuomiokapituli toteaa, että seurakuntapastorin
      palaamismahdollisuus hiippakuntaan on käytännössä aina järjestettävissä,
      lähtöseurakuntaan palaaminen on perustelluista syistä mahdollista
      toteuttaa. Kappalaisen virassa virkavapauden myöntäminen on periaatteessa
      mahdollista. Kirkkoherralle pitkän virkavapauden myöntäminen tullee
      kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Tuomiokapituli kuulee aina
      seurakuntaa em. asioissa ennen päätöstä.
      Kun tällaista virkavapauskäytäntöä syntyy kirkossa, niin luonnollisesti
      syntyy painetta saada pitkiä virkavapauksia myös muunlaisten tehtävien
      hoitamista varten. Tuomiokapituli pitää kuitenkin lähetystyötä varten
      myönnettävää virkavapautta erityistilanteena.
    

     440:10
      Tuomiokapituli kiinnittää huomiota seurakunnan virkasäännön alaisten
      virkojen aukijulistamiseen silloin, kun virkaa ei ole vakinaisesti
      täytetty. Virkasääntö edellyttää pääsääntöiisesti, että vakinaisesti
      täyttämätön avoinna oleva virka julistetaan haettavaksi.
      Jos pätevyysvaatimukset täyttävää viranhaltijaa ei ole saatu, on
      käytännössä hakuilmoitusten väliä pidennetty esim. vuoteen. Tällöin on
      sovitettava yhteen toisaalta virkojen täyttäminen virkasäännön
      edellyttämällä tavalla ja toisaalta väliaikaisena viranhoitajana toimivan
      henkilön asema.
      Tässä yhteydessä tuomiokapituli kiinnittää erityisesti huomiota
      vakinaisesti täyttämättä olevien diakoniavirkojen aukijulistamiseen
      sopivin väliajoin. Vastavalmistuneiden lisäksi mahdollisia hakijoita
      näihin virkoihin ovat yhteiskunnan palveluksessa toimivat
      diakoniakoulutuksen saaneet henkilöt.
     
         Y
       433:4
      Tuomiokapituli kiinnittää seurakuntien huomiota siihen, että
      ystävyysseurakuntatoimintaa harkittaessa neuvoteltaisiin pääsihteerin
      kanssa. Näin vältetään päällekkäistä toimintaa ja voidaan hiippakunnan ja
      koko kirkon puitteissa sovittaa yhteen seurakuntien suunnitelmat
      ystävyysseurakuntatoiminnassa.
       © Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli
 

© Lapuan hiippakunta 2012-2016, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Sivuston suunnittelu & toteutus: Innowise